Griinibunkkerista ylös Griinibunkkerit ovat monille pelaajille kentän pelottavimpia alueita. Useat keskitasoa paremmatkin golfarit kangistuvat kauhusta, kun näkevät pallonsa vierivän viheriötä vartioivaan esteeseen. Ja kuitenkin hyvään bunkkerilyöntiin tarvitaan vain hiukan tekniikkaa ja annos itseluottamusta. Bunkkerilyöntien aakkosissa ensimmäisenä kirjaimena on aggressiivisuus: Pelaajan täytyy uskaltaa kiihdyttää mailaa läpi lyönnin. Arkailu ja epäröiminen kostautuvat helposti niin, että pallo sinkoaa joko kylkiosuman saaneena jonnekin takalaittomaksi, tai sitten lyönti jää kesken ja pallo tussahtaa metrin eteenpäin. Epäröintiä bunkkerilyönneissä aiheuttaa yleensä se, että mailan nopeus ja lyönnin hyökkäävyys tuntuvat olevan räikeässä epäsuhdassa lipun läheisyyteen nähden. Näin todella olisikin, jos pelaajan tarkoituksena olisi lyödä suora osuma palloon. Mutta viheriöbunkkereissa mailalla lyödään hiekkaan pallon alle, ei suoraan palloon. Tämän johdosta lyönnissä myös vaaditaan enemmän voimaa kuin tavallisessa kevyessä lähestymislyönnissä. Ymmärtääkseen bunkkerilyönnin ja tavallisen lyönnin eron, pelaaja voi kokeilla lyödä bunkkerista käpyjä tai pikkukiviä. Oikeaoppisessa bunkkerilyönnissä ne nousevat esteestä aivan samoin kuin golfpallokin. Maila lyö hiekkaa, ja hiekka lennättää kohteen ylös bunkkerista. Kyse on yksinkertaisesta lyönnistä, jossa ei ole mitään omituista. Seuraavassa käsitellään tavallista bunkkerilyöntiä, jossa pallo makaa hiekan pinnalla. Nämä ovat yleisimpiä bunkkerilyöntejä. Joskus pelaajan on kuitenkin nostettava pallonsa bunkkerista korkeammalle kuin tavallisesti, koska bunkkerin etuvalli on suoraan vastassa tai pallo on saatava pysähtymään hyvin nopeasti. Tällöin tarvitaan korkeampaa bunkkerilyöntiä. 1. ALOITUSASENTO a. Stanssi. Avoin stanssi, mikä koskee sekä jalkojen asentoa että ylävartaloa. b. Painotus. Suurin osa painosta (60%) on etujalalla. c. Pallon paikka. Tämä on yksi yleisimpiä ongelmia bunkkerilyönneissä. Pelaaja asettuu pallolleen niin, että se on liian keskellä stanssia. Tämä aiheuttaa helposti mailan uppoamisen liian syvälle hiekkaan tai mailan osumisen suoraan palloon. Pallon oikea kohta stanssissa on selvästi etujalan puolella, ainakin etummaisen kantapään tai jopa etuvarpaiden kohdalla. d. Asento. Enemmän joustoa polvissa ja hiukan tavallista kumartuneempana vyötäröstä. Näin lyönti on normaalia "flätimpi", jolloin santamailan pohja pääsee tekemään tehtävänsä eikä maila uppoa liian syvälle hiekkaan. 2. LYÖNTI a. Taaksevienti. Taivuta ranteita hiukan normaalia aikaisemmin ja pidä paino edessä koko taakseviennin ajan. b. Alastulo. Alempi käsi on avainasemassa. Pidä polvet joustavina koko lyönnin ajan ja muista saatto. Ole aggressiivinen ja kiihdytä mailaa osumaa kohti ja sen jälkeenkin. Älä jätä lyöntiä kesken, vaan saata sitä rohkeasti eteenpäin. Onnistuneessa lyönnissä kuuluu kumea tömähdys mailan läväyttäessä hiekkaa, ja pallo lennähtää kontrolloidusti ylös bunkkerista. 3. KORKEA BUNKKERILYÖNTI Kolme muutosta normaaliin: a. Avaa stanssia tavallistakin enemmän. b. Avaa mailanlapaa lisää. c. Asetu pallolle niin, että se on etujalan varpaiden kohdalla. d. Ole aggressivinen. Teksti: Lauri Hurri Kuvat: Juha Taskinen Caddie Magazine 04/2003 Toisinaan pelaajan pallo bunkkerissa on uponnut omaan putoamisjälkeensä. Palloa, joka makaa bunkkerissa omassa putoamisjäljessään, kutsutaan "kananmunaksi". Tällainen bunkkerilyönti on selvästi tavallista bunkkerilyöntiä vaikeampi ja vaatii omat niksinsä. Bunkkeriin hautautuneen pallon lyömistä käsitellään tulevissa numeroissa.