Välimeren kimaltelevien aaltojen ja lumihuippuisten Taurus-vuorten välimaastoon asettuva Belek kuuluu maantieteellisesti Aasiaan, mutta se voidaan hyvällä syyllä laskea eurooppalaisten golfkohteiden joukkoon. Valtaosa alueen matkailijoista saapuu Euroopasta ja paikallisissa liikkeissä ja hotelleissa hinnat laskutetaan euroissa. Turkkilaisuudesta muistuttavat lähinnä kahvi ja makeiset. Belek rakentui kirjaimellisesti metsään. Vielä pari vuosikymmentä sitten tiheät pinjapuuryteiköt pitivät hallussaan suurinta osaa maastosta. Lähikylien hiekkarannat keräsivät rahaa kesäisin saapuvilta matkailijoilta sillä välin, kun puut huojuivat aution Belekin metsissä. Samalla golfturistien virrat kiersivät Turkin ja suuntasivat Etelä-Euroopan kentille. Yksinkertaisena syynä oli se, ettei Turkissa ollut peliareenoita. Viimein 1990-luvulla sijoittajat ja Turkin matkailuministeriö heräsivät. Belekiin alettiin rakentaa Turkin ensimmäistä golfkeskusta. Tiet päällystettiin, metsää raivattiin ja ruoho kylvettiin. Eikä kulunut kauaakaan, kun kentät valmistuivat ja golfarit saapuivat paikalle. Vihreiden väylien lisäksi heitä odottivat viiden tähden hotellit omine hiekkarantoineen, uima-altaineen, saunoineen, tenniskenttineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Entisen metsikön keskelle oli pystytetty kokonainen vapaa-ajan paratiisi. Eristetty golfkeidas Belekiin on puolen tunnin ajomatka Antalyan lentokentältä. Rantaviivan suuntaisesti kulkeva tie mutkittelee aikansa, kunnes viimein näkyvät Belekin ensimmäiset talorivistöt. Parinkymmenen kilometrin kaistaleelle levittäytyvä alue pitää sisällään lukuisia hotelleja ja loma-asuntoja, eristyksessä muusta elämänmenosta. Eristyneisyys on myös ensimmäinen asia, joka käy matkailijan mieleen. Suuret hotellit ja golfkentät ovat piilossa aidattujen alueiden takana. Mitään kulttuurimatkailua ei ole tarjolla, sillä pieni Belekin kauppakyläkin kohosi paikalle vasta turistien löydettyä alueelle. Golfarille eristyneisyydessä ei ole mitään pahaa. Energia tuskin riittäisi muuhun kuin pelikierroksiin ja rentoutumiseen, joten ylimääräistä sähinää ei ympärille kaipaa. Lisäksi turvallisuus on ensiluokkaista, kun hotellialueiden ja golfkenttien vartijat pitävät huolen siitä, ketkä kulkevat ja missäkin. Kutsumattomia vieraita ei tarvitse pelätä samalla tavoin kuin julkisemmilla alueilla. Kasvukipuja Kehityksestä huolimatta mikään golfmaa ei Turkki vieläkään ole. Maassa on lähes 70 miljoonaa asukasta, mutta vain yhdeksän golfklubia, joista yli puolet on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei siis mikään ihme, että myös Belekin golfkulttuuri on nuorta ja osin haparoivaa. Kenttäoppaita on Belekin klubeilta turha kysellä, sillä ne ovat vasta valmisteilla. Samoin ovat viheriöiden lipputankoihin kiinnitettävät ”pallot” tai ”pikkuliput”, jotka kertovat reiän paikasta griinillä, jääneet monin paikoin asettamatta. Tällaisiin asioihin on lupa odottaa muutosta lähivuosina, kun alueen golfkulttuuri pääsee lapsuusiän ylitse. Pienet kasvukivut ja opettelujakso kuuluvat luonnolliseen kehitykseen missä tahansa golfkohteessa. Inhottavaa on kuitenkin huomata se, että vaikka pienissä asioissa löytyy hiukan parannettavaa, on Belekin kentillä kuitenkin alusta lähtin opittu laskuttamaan golfmatkailijaa perieurooppalaiseen tyyliin. Poletit ovat 3 euroa kappale (noin 10 senttiä pallo), kärryvuokra 5 euroa tai enemmän, ja ilmaiseksi ei saa kuin hymyn ja hyvää palvelua. Suomalaiselle hinnat voivat tuntua karvailta, mutta sama trendi on Pohjoismaita lukuunottamatta vallalla kaikkialla Euroopassa. Sesonkihinnat Golfarille halvinta aikaa Turkissa on kesä, joka on hiljaista sesonkia. Tällöin greenfeet ovat edullisimmillaan ja kentät tyhjimmillään. Niille, jotka haluavat ottaa taukoa Suomen suvesta ja toisinaan piinaavan ruuhkaisista kentistä, on Turkki kesällä varteenotettava vaihtoehto. Aurinko tosin voi keskipäivisin porottaa julman kuumasti, mutta Suomen talven jälkeen ei hellettä golfarille koskaan ole liikaa. Kalleimmillaan greenfeet ovat sesongin huippuaikoina, joihin kuuluvat kevät, alkusyksy ja joulunaika. Tällöin kentät saattavat olla hiukan tukossa ja hyviä tiiausaikoja voi olla hankala saada. Valmiiksi järjestetyillä golflomilla ei matkailijan kuitenkaan tarvitse lähtöajoista huolehtia, sillä ne varataan reilusti etukäteen. Valmiiksi järjestettyjen pakettimatkojen yhteydessä myös greenfeet tulevat huomattavasti halvemmaksi kuin paikan päältä ostettuina. Edullisin ja helpoin vaihtoehto on ostaa täyshoidolla varustettu paketti, johon matkojen, asumisen ja ruokailun lisäksi kuuluu sovitttu määrä golfkierroksia. Yhteishinta tällaiselle kokonaisuudelle liikkuu jonkin verran tuhannen euron yläpuolella, riippuen hotellin tasosta, matkustusajankohdasta ja pelipäivien määrästä. Hotelliparatiisit Valtavat täyden palvelun hotellikompleksit ovat tavanomaisin majoitusmuoto Belekissä. Avarissa huoneissa on tilaa jättää bägi vaikka keskelle lattiaa. Hotellin takapihan nurmikolla odottavat aurinkotuolit ja uima-altaat. Muutaman kymmenen metrin päässä väreilee Välimeren kuuma hiekkaranta. Asumisen lisäksi hotellihintoihin kuuluvat yleensä myös ruokailut hotellin ravintolassa. Samaan aikaan kun turistit viimeistelevät golfkierrostaan tai rusketustaan, valmistelevat kokit illan ruokailua. Tapana on järjestää eri ruokateema viikon jokaiselle illalle. Tarjolla on kalapainotteista, italialaista, turkkilaista ja mannermaista keittiötä. Valtavat buffee-pöydät notkuvat eri ruokalajien painosta ja vierailijat pääsevät ammentamaan tuttujen ruokalajien lisäksi monia eksoottisempiakin murkinoita. Varsinkin jälkiruokapöydät ovat näyttäviä ilmestyksiä, ovathan turkkilaiset kuuluisa makeanhampaastaan. Illallisen jälkeen voi piipahtaa nopealle drinkille hotellin baariin ennen yöunia ja aamun uutta kierrosta. Kaikessa huokuu loman kiirettömyys ja rentous. Ja herätyksen jälkeen on edessä uusi kulinaristinen nautinto aamiaispöydässä, jonka ylitsevuotava runsaus saa kotimaiset hotelliaamiaiset kalpenemaan kateudesta. Majoituksen ja ruokailun suhteen Belekissä saa varmasti rahalleen vastinetta. Turkkilainen vieraanvaraisuus Yksi suurimpia erottavia tekijöitä Belekin ja monien muiden golfkohteiden välillä on palvelun taso. Etelä-Euroopan perinteisillä ja suosituilla lomakentillä matkailijasta tuntuu toisinaan siltä, että hänestä halutaan vain irrottaa mahdollisimman paljon valuuttaa ennen seuraavien jymäytettävien saapumista. Kun maksukuitit tarkastetaan kolmeen kertaa ja pelaajaa hoputetaan ynseästi kiirehtimään kentällä, jää väkisinkin paha maku suuhun. Kunhan vain vaihtoehtoja olisi muuallakin. Ja viimein vaihtoehtoja alkaa olla, yhtenä niistä Belek. Turkin golfkeskuksessa on ymmärretty se, että paras tae turistin paluulle on onnistunut loma. Toki hymyilevässä palvelussa on mukana annos laskelmoitua kaupallisuutta, mutta samalla myös paljon aitoa itämaista vieraanvaraisuutta. Lopputuloksena on se, että hyvin todennäköisesti golfmatkaaja, joka kerran on kiertänyt kenttiä Taurus-vuorten kohotessa horisontin yllä, saapuu tulevaisuudessa mailojensa kanssa myös uudelleen. Tinkimistä Golfkentillä ja suurissa tavarataloissa hinnat ovat tietenkin kiinteitä, mutta pienissä liikkeissä ja kojuissa ostoksia tekevän on Turkissa parasta varautua itämaiseen kaupankäyntiin. Tinkiminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, joskaan kauppiaat eivät Välimeren rannikolla ole yhtä aggressiivista kuin Istanbulin marketeissa, joissa tyhjin käsin liikkeestä poistuva saa joskus varautua jopa solvauksiin ja avoimeen vihanpitoon. Hintoja kannattaa aina vertailla ennen ostopäätösten tekemistä, vaikka kauppias olisikin valmis antamaan reilun alennuksen. Jos malttaa kierrellä ympäriinsä, voi saman tavaran löytää toisesta paikasta vieläkin edullisemmin. Yleistä on se, että turistilta pyydetään aluksi lähes suhteetonta rahamäärää, minkä jälkeen reilusti tingitty hinta tuntuu tavattoman huokealta. Mutta kun seuraavassa kaupassa saman tuotteen lähtöhinta on puolta halvempi, jää todellinen alennus arvoitukseksi. Pikkuostoksissa haitta on mitätön, mutta suurempia hankintoja tehdessä kannattaa ostosten tekemiseen käyttää reilusti aikaa ja tutkimustyötä. Turkki Ensimmäisen maailmansodan ja itsenäisyysodan jälkeen Turkin tasavalta perustettiin 1923 Ottomaanien kuningaskunnan raunioille. Uuden kansakunnan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Mustafa Kemal Ataturk, josta turkkilaiset puhuvat maan isänä. Ataturkin kasvoilta ei turistikaan pääse välttymään, sillä hänen kuviaan ja patsaitaan näkee ympäri maata. Ataturkin johdolla Turkista alettiin rakentaa demokraattista yhteiskuntaa ja kehitys jatkui – tosin hiukan takkuillen – myös Ataturkin kuoltua vuonna 1938. Nykyisin Turkki haluaa entistä enemmän liittoutua länsimaihin ja pyrkii rakentamaan lainsäädäntöään ja talouttaan siten, että se hyväksyttäisiin Euroopan Unionin jäseneksi. Teksti ja kuvat: Ville Wahlbeck     > Kentät