Von Sprocken unelma Lüdersburgin linnan mukaan nimensä saanut Schloss Lüdersburg on viehättävä, kahden golfkentän kokonaisuus noin tunnin ajomatkan päässä Hampurista länteen. Lüdersburgin historia ulottuu kauas menneisyyteen. Alueen vanhin rakennus on jo vuonna 1590 valmistunut, nykyisin tunnelmallisena ravintolana toimiva metsästysmaja, joka edelleen kokoaa iltaisin jahdiltaan palaavat metsästäjät kaatoryyppyjään nauttimaan. Itse Lüdersburgin linna valmistui vuonna 1776 ja sitä on alusta asti isännöinyt von Sporcken suku. Tänä päivänä Lüdersburgin tiluksia hallinnoi paroni Alexander von Sprocke. Ilman hänen innostustaan ei tätä yhtä Pohjois-Saksan täydellisintä golfkompleksia olisi koskaan syntynyt. Schloss Lüdersburg tarjoaa loistavat puitteet golflomalle, oli se sitten muutaman päivän tai viikon mittainen. Linnassa ja sen pihapiirin lukuisissa vanhoissa ja idyllisissä tiilirakennuksissa on yhteensä 44 tyylikkäästi sisutettua huonetta ja sviittiä. Yhdessä upean valkoisen linnan kanssa ne antavat vierailulle hienostuneen ja hieman romantiikkaakin tihkuvan miljöön. Yritysasiakkaille on tarjolla useita kokous-ja juhlatiloja, joten paikka sopii hyvin myös yhdistetylle virkistys- ja työmatkalle. Harjoittelumahdollisuudet Schloss Lüdersburgissa ovat erinomaiset. Sen takaavat 80-paikkainen range, sen yhteydessä oleva neljän väylän par kolme kenttä sekä laajat lähipelin harjoitusalueet. Pieni sadekaan ei haittaa, sillä osa lyöntipaikoista on katettuja. Klubilla työskentelee myös kolme PGA tason opettavaa ammattilaista. Schloss Lüdersburg -kenttä on mukana Clubhaus-nimisessä, neljän eri puolella Saksaa sijaitsevan golfkohteen markkinointiryhmässä. Muut ryhmään kuuluvat kentät ovat Golfclub Schloss Nippenburg lähellä Stutgartia, Golfclub Hof Trages Frankfurtin liepeillä sekä Münchenin eteläpuolella oleva Tutzningin kenttä. Viidettä kaavaillaan Berliinin eteläpuolelle. Kaikki ryhmään kuuluvat kentät ovat tasokkaita ja varsinkin omalla autolla Saksassa matkaavien kannattaa laittaa kohteet korvan taakse. (Lisätietoa kyseisistä kentistä löytyy osoitteesta www.clubhaus.de) Prinssi ja prinsessa Schloss Lüdersburgissa on kaksi kenttää, The Old Course ja The Lakes Course. Kumpaakaan niistä ei ole pyritty rakentamaan keinotekoisesti, vaan tarkoitus on ollut luoda kenttien maisemasta mahdollisimman alkuperäinen. Tavoitteissa on onnistuttu erinomaisesti. Väylät soljuvat sovussa luonnon kanssa ja vaikka alueelle onkin istutettu tuhansia puita, on vaikutelma yhä perin alkuperäinen. Myös vesiesteet huojuvine kaisloineen ja ruohomättäineen on pyritty säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisina. Ne tarjoavatkin oivia pesäpaikkoja lukuisille linnuille ja pikkunisäkkäille. Kenttä voisikin hyvin olla lintubongareiden pyhiinvaelluspaikka, sillä sen väylillä tepastelevat sulassa sovussa muun muassa joutsenet, kanadanhanhet, ankat sekä alueella pesivät haikarat. Kentän ilmatilaa pitävät edellä mainittujen lisäksi hallussaan tuulennopeat haukat, joita voi kierroksellaan nähdä saalistamassa pikkujyrsijöitä. The Lakes Course Samoin kuin the Old Course, myös Lakes Course on rakennettu vaiheittain. Sen vuonna 1994 alkaneet rakennustyöt saatiin päätökseen 1998. Kenttä on nimensä mukaisesti vesiesteiden valloittama ja pallon pesuhommiin on mahdollista joutua peräti kahdellatoista väylällä. Kentän par-luku on 72 ja pituutta sillä on 400 metriä isoveljeään vähemmän. Tämän 6169 metriä pitkän ja väljästi rakennetun kentän on suunnitellut Jack Nicklaus. Kentällä ei ole sokkoavauksia ja myös bunkkerien sijoittelu on tyypillistä "Kultaista Karhua". Hänen suunnittelemilla kentillä hiekkaesteet toimivat visuaalisina pelotteina ja ohjaavat peliä jo avauslyönnistä alkaen. Ensimmäisestä avauslyönnistä alkaen peli on nautittavaa ja väylät toinen toisensa jälkeen tarjoavat klubipelaajalle mahdollisuuden joko turvalliseen etenemiseen tai väkevään riskinottoon. Täällä on tilaa riittävästi, joten draiverista voi poistaa hupun lähes joka väylällä. Ainoaksi harmiksi saattavat muodostua jo mainitut vesiesteet, jotka reunustavat väyliä joskus jopa molemmin puolin ja aina viheriölle asti. Kun kenttää kiertää toista tai kolmatta kertaa, voivat mailavalinnat olla hyvinkin erilaisia kuin ensimmäistä kertaa pelattaessa. Yksi etulenkin mielienpainuvimmista väylistä on väylä kahdeksan, kentän kolmanneksi vaikeimmaksi rankattu par nelonen. Mittaa tällä vasemmalle taipuvalla koiranjalalla on takatiiltä mitattuna 373 metriä. Vaikka tiiausalueen edessä lainehtivat aallot kohtaavat vastarannan vasta yli 150 metrin päässä, on houkutus tiimerkkien välissä seisovalle golfgladiaattorille yleensä liian suuri. Yli pitää yrittää, vaikka mahdollisuus esteen kiertämiseenkin olisi. Jälkimmäinen ysi alkaa miellyttävissä merkeissä ykkösväylän vierestä. Väylät toisensa jälkeen halkovat ikiaikaista maalaismaisemaa sopusoinnussa ja pelistä voi nauttia täysin rinnoin. Väylä 12 palauttaa mieliin lajin vaatiman nöyryyden, josta tuo pieni valkoinen pallo aika ajoin muistuttaa. Tämän kentän pisimmän, 505 metrisen par viitosen kesyttämiseen tarvitaan malttia ja tarkkuutta, sillä avausta hamuaa bunkkeririvistö ja viheriötä vartioi suuri ja paalutettu vesieste. Loputkaan Lakes Coursen väylistä eivät suo pelaajalle mahdollisuutta herpaantumiseen, vaan kenttä pitää pintansa loppuun saakka. The Old Course The Old Course on nimensäkin mukaisesti kentistä vanhempi. Sen rakentaminen alkoi vaiheittain 1980-luvun lopulla. Ensin kartanon entisille viljelysmaille rakennettiin kolme väylää, sitten kuusi lisää, ja kokonaisuudessaan Old Course oli valmis vuonna 1989. Tämän Saksan kahdeksanneksi kauneimmaksi äänestetyn kentän par-luku on 73 ja pituutta sillä on 6568 metriä. Vaikka "vanhaherra" tarjoaakin haasteita myös lajia paremmin taitaville, viihtyvät sen kauniilla väylillä myös harrastuksensa alkutaipaleella olevat golfarit. Ykkösväylä, reilut 300 metriä pitkä par nelonen, saattelee pelaajat liikkeelle linnaa ympäröivän metsikön reunasta. Siitä matka jatkuu avoimempaan maastoon kenttäalueen keskelle. Yksi Old Coursen kauneimmista, vaikkakin helpommista väylistä on väylä neljä, saari-griinille lyötävä par kolmonen. Väylällä viisi (344 m, par 4) sivuvesieste nuoleskelee griiniä, kun se taas kentän vaikeimmaksi rankatulla kuutosväylällä rapakko hamuaa kaikki oikealle taipuivat avaukset. Takalenkin viimeiset väylät pelataan pyökkimetsän siimeksessä. Väylällä yhdeksän omenapuukuja tuo nostalgisia muistoja menneiltä ajoilta. Sisääntulon alku pelataan niinikään puiden katveessa. Viimeistä reikää lukuun ottamatta lenkin loppuosa on avarampaa ja sen väylät luikertelevat reheväkasvuisten vesiesteiden lomassa. www.luedersburg.de, www.clubhaus.de, www.golftailors.com Teksti ja kuvat: Juha Taskinen Caddie Magazine 04/2003