Golf du Soleil Uusin Agadirin golfkentistä, Golf du Soleil, valmistui vuoden 1999 lopussa. Tämä kaupungin keskustasta runsaan kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitseva kenttä koostuu kolmesta erillisestä ysistä. Kuivasta ilmanalasta huolimatta kenttä on hyvässä kunnossa, sillä vettä kasteluun on varattu riittävästi. Lyöntijäljetkin on paikattu kiitettävästi. Ainoastaan griinien kunto olisi voinut olla hieman parempi. Bunkkerit olivat hyväkuntoiset ja caddien käyttö edesauttaa sitä, että ne on yleensä aina haravoitu ja muutenkin moitteettomassa kunnossa. Viihtyisän ja toimivan klubirakennuksen laajat terassit houkuttelevat kierroksen jälkeen maistelemaan ravintolan maukkaita sandwichejä ja muistelemaan onnistuneita lyöntejä. Minttuteetä siemaillessa voi myös seurata klubin edessä olevan harjoitusviheriön sekä klubin länsipäätyyn sijoitetun rangen tapahtumia. Keltainen lenkki Keltaisen lenkin ensimmäiset kolme väylää ovat suhteellisen kapeita ja niitä reunustavat tiheäkasvuiset kinsen-pensaat. Pallot löytyvät pensaiden seasta varsin hyvin, mutta tiheäkasvuiset pusikot haittaavat monesti lyöntiä ja oksiston läpi on palloa lähes mahdotonta saada. Kolmosväylän jälkeen kenttä aukeaa ja antaa mahdollisuuden tuloksen tekemiseen. Viimeiset kaksi reikäväliä ovat kuitenkin varsin vaikeita ja voivat tuhota hyvin alkaneen kierroksen. Kasiväylällä avausta kummun takana vaaniva ja griinin eteen asti yltävä vesieste saa puntin tutisemaan, ja ysiväylän vaikeutena on puolestaan korotettu griini, jota avauksen epäonnistuessa joutuu lähestymään varsin kaukaa. Avauslyöntikin on saatava riittävän pitkälle, sillä tiipaikan edessä palloja hamuaa lainehtiva vesieste. "Tarkemmat" pelurit saattavat vielä kolauttaa pallonsa lyöntilinjalle osuvaan korkeaan palmuun. Punainen lenkki Punaisen lenkin kaksi ensimmäistä väylää antavat odottaa lempeää ysiä, mutta jo kolmas reikä palauttaa klubipelaajan maanpinnalle. Tuon pitkän par nelosen avaus on lyötävä keskelle baanaa, jotta korkeat väylää reunustavat eukalyptuspuut eivät jäisi hankaloittamaan lähestymistä griinille. Slaissattu lyönti päätyy oikealle hietikolle tuuheiden pensaiden alle. Bunkkereiden varjostaman par-3:n jälkeen on taas mahdollisuus urotekoihin, sillä 438 metrinen par-5 on kentän selkein birdie-väylä. Sitä seuraava kuudes väylä on selkeästä avauksesta huolimatta punaisen puolen vaikein. Avauksen jälkeen väylä paljastaa ilkikurisen luonteensa. Mäen nyppylällä nököttävää kapeaa griiniä reunustavat sitkeäoksaiset pensaat, ja varsinkin vastatuulella oikean mailan valinta voi tuottaa vaikeuksia. Myös punaisen lenkin kaksi viimeistä reikäväliä vaativat pelaajalta tarkkuutta. Väylä kahdeksan on lievä koiranjalka vasemmalle, joten slaissia lyövät saavat olla varovaisia, kun taas väylän vasemmassa reunassa kasvavien pensaiden yli oikaisevat voivat jo keskittyä viimeiseen, veden yli lyötävään kauniiseen, mutta haastavaan par kolmoseen. Näkymät tämän viimeisen reiän tiiltä ovat todella uljaat. Sininen lenkki Jo ykkösväylän tiipaikka lupailee kaunista golfkenttää. Korkeiden eukalyptuspuiden varjosta avattava, oikealle kääntyvä dogleg on hieno avausreikä. Myös kentän ainoa varsinainen OB on tällä väylällä. Se rajaa oikealla ja kummun takana sijaitsevan rangen. Tällä väylällä tarkan avauksen jälkeen myös klubipelaajilla on hyvät mahdollisuudet birkkuputtiin. Maltillista avausreikää seuraa kolme koirankinttua, ensimmäiset kaksi oikealle ja kolmas vasemmalle. Varsinkin väylät kaksi ja kolme vaativat pitkiä ja tarkkoja avauksia, jotta mahdollisuus esteettömään lähestymiseen griinille olisi olemassa. Kauniita reikiä, mutta myös melko vaativia. Väylä neljä on par viitonen, jossa kakkoslyönnin merkitys on suuri. Viitosväylän erikoisuus on sähkötolpan päässä keikkuva haikaranpesä, jossa äänistä päätellen tuntuu pesintäaikana olevan vilkasta. Väylä itsessään on selkeä ja leveä par nelonen. Seuraavana vuorossa olevan helpohkon par-3 väylän jälkeen on ryhdistäydyttävä. Tämä numero seitsemän on varsinaisen vesikauhuisten painajainen, sillä tiipaikan ja väylän väliin jää reilut 150 metriä liplattavaa vettä. Vaikka tästä sinisen yhdeksikön vaikeimman väylän avauksesta selviäsikin kuivin jaloin on tarkkana oltava loppuun saakka. Melko kapea ja hieman ylämäkeen nouseva griini on kyllä vastaanottavainen, mutta kapea ja syvän bunkkerin varjostama. Helppoa ei ole lopussakaan, sillä kahdella viimeiselläkin reiällä on omat vaikeutensa. Kahdeksas väylä on valtavien puiden reunustama par nelonen. Avaus sallii myös hieman oikealle kiertävän käivärän, mutta kovin pitkää lähestymistä ei kannata jättää, sillä jonkun verran alempana olevan griinin takana vaanii jälleen yksi kentän monista vesiesteistä. Sinisen viimeinen lenkin viimeinen koitos onkin sitten kaunis, veden yli lyötävä par kolmonen, joka punaisen lenkin päätösväylän mukaisesti johdattaa pelaajan klubille. Rohkeutta riittävästi ja tämäkin haaste on voitettu. Golf les Dunes Golf du Solein naapurissa sijaitseva Golf les Dunes on kaunis ja layoutiltaan hieno yli sadan hehtaarin alueelle rakennettu kolmen ysin kokonaisuus. Cabel Robinsonin suunnittelema Dunes on toimiva kenttäpaketti, jossa kaikki on lähellä. Kaksikerroksisen klubirakennuksen alakerrassa on prohop ja yläkerrassa ravintola terasseineen. Caddiemaster toimii täälläkin katoksessa, sillä Agadirissa paistaa aurinko 300 päivää vuodessa. Rangelle ei ole pitkä matka. Ravintolan raput alas ja olet jo harjoitusalueella, jonka ainoa heikkous on aamukahvia terassilla nauttivien ja lyöjiä seuraavien silmiin paistava aurinko. Lyöjät välttyvät tuolta harmilta kävelemällä reilut 250 metriä rangen toiseen päähän. Puttiviheriöt ja lähipelialueet ovat kätevästi matkan varrella sinisen ja keltaisen lenkin ykköstiille mentäessä. Kentän kunto on jonkin verran parempi kuin naapuri Golf du Soleilla, erityisesti griinien suhteen. Kenttä hemmottelee matkailijaa kauneudellaan ja väylät ovat toinen toistaan nautittavimpia. Korkeiden eukalyptuspuiden läheisyys tiipaikoilla antaa draiveille mahtipontisuutta ja käytössä olevat viisi eri tiipaikkaa tekevät kentästä jokaiselle sopivan. Sininen lenkki - Eukalyptus Heti ykköstiiltä alkaen sininen yhdeksikkö houkuttelee pelaajan antamaan parastaan. Puseroon hiipii tunne siitä, että täällä ei voi epäonnistua. Jos kenttä näyttää parhaan puolensa, et voi sinäkään olla huonompi. Ensimmäiset väylät kiertelevät kentän nimen mukaisesti kookkaiden eukalyptuspuiden varjossa. Lyhyt par nelonen avaa pelin, minkä jälkeen seuraa tyylikäs vasemmalle taipuva par viitonen, jossa pitkän avauksenkin jälkeen riittää griinille matkaa. Viheriön edessä oleva bunkkeri - joita paikalliset kutsuvat nimellä "couscous" - imuroi rullaamalla lipulle mielivät pallot. Tyylikkäät par kolmoset ja neloset vuorottelevat toisiaan kunnes saavutaan väylälle kahdeksan, joka on kentän mielenkiintoisin par viitonen. Avaus lyödään melko kapealle ja molemmin puolin puiden reunustamalle väylälle. Siitä matka jatkuu kohti oikealle kaartuvaa jyrkkää ylämäkeä, jossa pelaajaa odottaa vielä liukas monitasogriini. Kapea on myös klubille johtava yhdeksäs väylä. Viheriö on piilossa aloituslyöntipaikalta. Lähestymisen kannalta avaus olisi saatava kantamaan yli mäenharjanteen, sillä vain silloin griini avautuu pelaajalle. Punainen lenkki - Tamaris Toinen kolmesta Solein yseistä, punainen, on nimetty runsaana kasvavien pienten tamariinipuiden mukaan. Jos sinisellä puoliskolla ei vettä näkynyt, niin täällä sitä sitä vastoin löytyy. Vesistöt ovat kuitenkin melko lempeitä ja ainoastaan muutamilla väylillä griinin edessä oleva vesiallas tulee voimakkaammin peliin mukaan. Kaunis, avonainen ja maastoltaan vaihteleva ysireikäinen päättyy muiden lenkkien tapaan kätevästi klubille. Jos kierroksella on yleensä tapana napsia valokuvia, niin tällä puolla kannattaa kamera kaivaa esiin sämpylöiden joukosta. Tuuheat palmut ja auringossa välkehtivä vesi tekevät kentästä todella mieleenpainuvan. Keltainen lenkki - Oued Vaikka tämä metsän siimeksestä liikkeelle lähtevä keltainen yhdeksikkö on mitaltaan Dunesin lenkeistä lyhin, vaatii se pelaajalta enemmän tarkkuutta kuin muut. Kapeat väylät ovat rakentuneet mäkiseen ja hyvinkin vaihtelevaan maastoon, joten hyvää tulosta hamuavien lomalaisten kannattaa säilyttää malttinsa heti ykköstiiltä alkaen. Väylä yksi on hienoinen dogleg oikealle ja se avataan alas notkoon. Tämä on väylä, joka kannattaa käydä kurkkaamassa myös taaemmilta tiipaikoilta, vaikka ei itse sieltä asti palloa reikään yrittäisikään. Maastoa on hyödynnetty taitavasti ja silmänilo jatkuu koko kierroksen ajan. Kentän parhaimpaan antiin kuuluu väylä neljä, haasteellinen par vitonen. Näkymät tiipaikalta tuovat mieleen ykkösväylän, mutta kakkoslyönnin jälkeen kiivetäänkin jyrkkään ylämäkeen kohti griiniä. Väylät viisi ja kuusi puikkelehtivat metsän siimeksessä. Kuudes väylä kiipeää seiskan tiille, josta lähdetään pikkuhiljaa laskeutumaan kohti klubia. Viimeinen väylä on par nelonen ja yksi lenkin parhaista. Draiville on tilaa, mutta pitkälyöntisimmät saavat olla avauksessaankin tarkkana, sillä griiniäkin puolustava vesi myötäilee väylää lähes 150 metrin matkalla. Välilyöntikin on sijoitettava tarkasti, sillä muuten syvä ja jyrkkäreunainen bunkkeri sekä siinä kasvavat palmut aiheuttavat ongelmia. Kahden edellä mainitun kentän lisäksi Agadirissä on myös yhdeksänreikäinen ja kuninkaalliseksi kentäksi kutsuttu Royal Golf Agadir. Kenttä oli Agadirin ensimmäinen ja valmistui 1988. Se uusittiin vuonna 1994. Lisäksi Agadirin alueelle on valmistumassa uusi 27-reikäinen kenttäkokonaisuus, jonka myötä alueelta löytyy yhteensä 90 golfväylää. Siinä riittääkin syitä matkata Marokon länsirannikolle. Uuden kentän on määrä valmistua vuoden 2004 lopussa. Kuninkaiden maa Marokon kuningaskuntaa hallitsee Muhammed VI, joka astui maan johtoon hänen isänsä Hassan II kuoltua vuonna 1999. Ennen vuoden 1956 itsenäistymistä Marokko oli Ranskan siirtomaana 44 vuotta, ja vaikutukset ovat edelleen nähtävissä. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa ja turistikeskuksissa, kuten Agadirissa, on ranskalaisuus edelleen käsin kosketeltavaa. Marokko on yksi moderneimmista arabivaltioista, minkä huomaa niin kaduilla kuin kujillakin kuljettaessa. Länsimaalaisuus ja sen mukanaan tuoma habitus ovat arkipäivää. Basaarien sokkeloissa satelliittikanavilla välkkyvät musiikkivideot ja kiiltäväkantisten lifestyle-lehtien sivuilta omaksuttu nykymuoti sekoittuvat harvahampaisten vihanneskauppiaiden sipulivuoriin ja minareeteista viidesti päivässä kaikuviin rukouskutsuihin. Näin on tietysti vain kaupungeissa. Köyhällä maaseudulla vanhat perinteet ovat yhä voimissaan ja länsimaalaistuminen on heikkoa. Marokko ei ole varakas valtio, mutta väestörakenne (yli 65% marokkolaisista on alle 35-vuotiaita) antaa kuitenkin uskoa maan tulevaisuuteen. Caddiet Yksi Marokon golferikoisuuksista on caddie-kulttuuri. Thaimaassa ja muualla kaukomailla pelannut on tähän jo tottunut, mutta ensimmäistä kertaa sen kohtaava voi hieman hämmentyä. Pääosin Marokon caddiet ovat ammattitaitoisia, mutta toisinaan hieman laiskoja. Ainakin jos heitä vertaa ripeisiin ja lierihattunsa alta hymyileviin Thai-kollegoihinsa. Mailapojille on kuitenkin teroitettu asiakkaan tyytyväisyyttä ja sitä, että tie asiakkaan sydämeen käy hyvän tuloksen kautta. Sen voi helposti todeta pallon "tupsutuksesta" ja asiakkaan lyöntien "väärin" laskemisesta. Caddiet myös kertovat aina puttisuunnan ja viheriön kallistuksen, mikä voi auttaa parempaakin golfaria mahdollisten piilokallistusten lukemisessa. Caddie maksuista on syytä muistaa se, että vaikka greenfeen yhteydessä maksetaankin myös caddie-fee, kuuluu mailapoikia silti "tipata" kierroksen jälkeen vielä erikseen. Sopiva summa on noin 30 paikallista Marokon dirhamia, eli noin kolme euroa. Linkkejä: www.matchtours.com www.tafilalet.net/tourism/golf www.aurinkomatkat.fi