Dublinistä etelään sijaitsevassa Wicklow`n kreivikunnassa löytyy kaksi historialtaan vielä nuorta, mutta meriiteiltään ja maineeltaan suurta kenttää. Nämä huippukentät ovat The European ja Druids Glen. Molemmat aarteet on rakennettu vain kymmenisen vuotta sitten ja ne ovat lähes toistensa täydelliset vastakohdat. Toinen kuuluu maailman links-kenttien aatellin, kun taas toista pidetään jopa Vihreän Saaren kaunimpana puistokenttänä. Nämä erilaiset kentät ovat kuitenkin saman kolikon kaksi kääntöpuolta. Ne on nimittäin suunnitellut sama mies: irlantilainen Pat Ruddy. The European Monet pitävät Pat Ruddyn elämäntyön huipentumana The Europeanin suunnittelemista. Ruddy löysi Wicklow`n kaupungin eteläpuolelta koskemattoman maa-alueen links-kenttää varten 1980-luvulla. Pitkän ja hienovaraisen rakentamisen jälkeen The European avattiin yleisölle keväällä 1993. Kenttää pidetään yleisesti maailman parhaana modernina links-kenttänä. Todellisia links-kenttiä lasketaan olevan maailmassa noin 150, eikä uusia enää todennäköisesti rakenneta. Yksinkertainen syy siihen on se, ettei sopivaa maata ole jäljellä. Aidot links-kentät nimittäin sijaitsevat hiekkadyyneistä koostuvalla alueella, joka linkittää meren mantereeseen. Maisemaa sävyttää kukkivan piikkiherneen kullankeltainen väriloisto ja tappurainen korkea heinä. Meri on myös alati läsnä, jollei visuaalisesti niin ainakin muodostamansa mikroilmaston välityksellä. Lähistöllä olevan meren yksinkertaisesti aistii. Pelaaminen linksillä on golfia puhtaimmillaan. Se on hyvin vaativaa ja monet käyttävätkin siitä termiä: todellinen ja rehellinen testi pelaajan taidoista. Tuloskorttiin merkattu luku menettää osin merkityksensä. Ei ole enää olemassa par kolmosia, nelosia, eikä viitosia. On vain loputon selviytymistaistelu hiekkadyynien välisillä kujilla. Pelaaminen linkseillä on seikkailu, jonka aikana pelaajan tulee kaivaa lyöntirepertuaaristaan esiin niin matalat kuin korkeatkin lyönnit. Kesäauringon kuivattamilla ja kovettamilla hiekkapohjaisilla väylillä rullit ovat sanoinkuvaamattomat. Talvella tuivertava tuuli puolestaan hankaloittaa peliä ja pahimmillaan sadepisarat tuntuvat luodeilta pelaajan kasvoilla. Golfaaminen The Europeanissa on kaikkea edellä mainittua. Kenttä rinnastetaan maailman valioihin ja se kunnioittaa hyvin irlantilaista linksperinnettä. Se on luonnonmukainen, harmoninen kokonaisuus ja tyylilleen uskollinen alusta loppuun. Kuinka sitten voi tunnistaa ”ainutkertaisen”? Monet kenttäarvioinnit ovat kiistanalaisia, mutta silloin kun alan arvostetut asiantuntijat jakavat kentälle kiistatonta tunnustusta täytyy sen olla erinomainen. The European löytyy useilta ranking-listoilta, joilla se on noussut kohisten maailman eliittiin. Vuonna 1999 järjestetyssä vuosisadan kenttä –äänestyksessä, se äänestettiin Irlannin viidenneksi parhaaksi kentäksi. Eikä kenttä tuolloin ollut kuin seitsemän vuotta vanha. Ollakseen maailman valio nukkuu kenttä joskus myös ruususen unta. Vapunaattona kentän parkkipaikalle kurvatessamme oli siellä vain viisi autoa. Keskikesällä sesongin ollessa kuumimmillaan saa samalta parkkipaikalta etsiä vapaata ruutua. Pienehkö klubitalo huokuu kentän henkeä: yksinkertainen on kaunista. Klubista löytyy kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä. Fasiliteettien monumentaalisuus ja turha ylvästely, mikä leimaa monia nykyajan mammuttihankkeita, on jätetty pois. Kaikki on pyhitetty golfille. Majesteetillisuudesta pitää huolen itse kenttä. Kentällä on mittaa peräti 7016 jaardia miesten tiiltä mitattuna. Kyseessä on kuitenkin kompa, sillä kentällä on kaksi ylimääräistä par kolmosta. Kenttä koostuu siis kahdestakymmenestä väylästä. 18-reikäisenä kenttää pelattaessa mittaa kertyy 6690 jaardia. Kentältä löytyy vain kaksi par vitosta ja kolme par kolmosta. Kentän par luvuksi tule tällöin 71 tai 76 höystettynä kahdella ylimääräisellä par kolmosella, joista toinen sijaitsee etu- ja toinen takalenkillä. Nämä ylimääräiset par kolmoset, jotka avattiin vuonna 1999, ovat oivalluksia sinänsä. Niitä varten on rakennettu ainoastaan tiiausalueeet ja griinit. The European herää henkiin väylällä kolme paljastaen todellisen luonteensa. Komea par vitonen mutkittelee luontevasti korkeiden hiekkadyynien lomassa väylän kaventuessa griiniä lähestyttäessä. Viheriö, jota vartioi useita metrejä syvä ratapölkyillä reunustettu bunkkeri, sijaitsee luonnon amfiteatterissa dyynien kainalossa. Kolmosväylä toimii esikuvana suurelle osalle kentän väylistä. Aloituslyöntipaikalta näkee viheriöllä tuulessa vikuroivan lipun peräti 14:lla väylällä, sillä tiipaikat samoin kuin griinit sijaitsevat ympäristöstään koholla. Harva kenttä näyttääkään tiiltä yhtä kauniilta kuin The European. Väylät luikertelevat usein halki dyynien muodostaman kujan, joka kapenee viheriötä lähestyttäessä. Griinin läheisyydessä kavalasti suunnitellut pienet kallistukset ja strategisesti oikein sijoitetut syvät bunkkerit huolehtivat viheriöiden vartioinnista. Kenttäsuunnittelulla on pyritty hankaloittamaan myös etäisyyksien arvioimista vääristämällä mittasuhteita. Mittapaaluja tärkeämmäksi muodostuukin taito soveltaa omaa lyöntivalikoimaansa vallitseviin olosuhteisiin. Viheriöt on saatu näyttämään todellista pienemmiltä, sillä ne sijaitsevat usein suurien kukkuloiden juurella. Väylät puolestaan näyttävät pitkiltä silloin, kun ne kaventuvat dyynien väliin. Bunkkerit ovat oma lukunsa. Syvien bunkkereiden seinät muodostuvat ratapölkyistä. Armoa ei tunneta, sillä myös bunkkereihin johtavat ratapölkkyportaat ovat pelattavaa aluetta. Väylä- ja griinibunkkereista pääsee pois ilman rangaistuksia vain hiekkamailalla. Seitsemäs väylä johdattaa pelaajan meren läheisyyteen. Horisontissa siintää jo meren sini, kun pelaaja valmistautuu avauslyöntiinsä maailman sadan parhaan yksittäisen golfväylän joukkoon äänestetyllä sanoinkuvaamattoman kauniilla ja haastavalla väylällä. Väylän oikealla puolella virtaa pieni puro aina viheriölle saakka. Avaus lyödään kahden dyynin välistä pilkottavalle väylälle. Avauksen jälkeen pelialuetta kaventaa väylän vasemmasta laidasta esiin työntyvä kaislaa kasvava vesijättömaa eli Marshland. Jatkolyönti lyödään ympäristöstään hivenen koholla olevalle viheriölle. Jo väylän pituuskin saa singelipelaajan tutisemaan. Väylä on 449 jaardia pitkä ja suoraan mereltä puhaltava vastatuuli ei lyhennä sitä piiruakaan. Kahdeksas väylä puolestaan luikertelee kahden massiivisen dyynin välistä kohden laakson takana lymyävää pikkuruiseksi läntiksi kutistunutta griiniä. Fantastinen väylä. Kentässä tapahtuu jännittävä ja hartaasti odotettu rytminvaihdos saavuttaessa kahdennelletoista tiille. Huikaiseva ranta aukeaa yllättäen pelaajan silmien eteen. Irlanninmeren kuohut murtuvat hiekkarannalle, joka reunustaa väyliä 12, 13 ja 15. Kontrasti dyynien välissä kulkevien ja rantaa reunustavien alavien tasamaalla sijaitsevien väylien välillä on mykistävä. Kävellessään kahdennelletoista tiille pelaaja on kerta kaikkiaan haltioitunut. Hyvä kun pallon malttaa lyödä peliin. Rannalta poistuminen tuntuu haikealta, mutta lisää herkkua on jäljellä. Väylä 17 on jälleen varsinainen mestariluomus. Aloituslyöntipaikan ja viheriön välissä sijaitsee syvä laakso. Väylää reunustaa piikkihernepensasto molemmin puolin ja ainoa keino selviytyä kunnialla on lyödä avaus keskelle väylää. Kentän viimeisellä väylällä sijaitsee ainoa keinotekoinen este. Viheriön edustalla sijaitsevaa vesiestettä on moitittu, mutta viimeisen reiän haastavuutta se ainakin lisää. The European on niin mahtava kenttä, että sen pelattuaan tuloksella ei ole väliä. Kentällä ei ollut par kolmosia, ei nelosia, eikä viitosia. Siellä lepäsi jokin sanoinkuvaamaton rauha. Vastatuuleen lyötäessä tarvittiin ruudikasta tuulta puhkovaa matalaa lyöntiä. Myötätuuleen oli mukava paiskata pallo korkealle ja katsoa sitä ja nauttia sen liidosta. Lipulle hyökkääminen korkealla lähestymislyönnillä oli itsemurhaa. Bump and run –lyönnillä saavutti viheriön parhaiten. Sillä, mitä lopulta merkitsimme tuloskorttiin, ei ollut merkitystä. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi viimeiseltä viheriöltä poistuttaessa ajatus: ”Milloin pääsen tänne uudestaan?” Druids Glen Druids Glenin suunnitteleminen annettiin Pat Ruddyn ja Tom Craddockin tehtäväksi vuonna 1990. Herrojen tuli suunnitella Edenin puutarha Irlannin vihreyden keskelle. Kenttä valmistui vuonna 1995 ja siitä lähtien se on isänöinyt useita merkittäviä kansainvälisiä turnauksia. Vuosina 1996-99 Druids Glenillä järjestettiin Irlannin avoimet mestaruuskisat, ja vuonna 2000 kenttä valittiin vuoden golfkentäksi Euroopassa. Viime vuonna Druids Glenissä järjestettiin Seve Trophy eli Manner-Euroopan ja Brittein saarten välinen kohtaaminen Ryder Cup –tyyliin. Kentän klubirakennuksena toimii 1770-luvulla rakennettu kartano, Woodstock House, joka on osin restauroitu alkuperäiseen loistoonsa. Euroopan Tourin osakilpailu Irish Open pelattiin kentällä vuosina 1997-99 ja jo tuolloin pelaajat ja virkailijat äänestivät kentän yhdeksi Tourin parhaista. Druids Gleniä kutsutaan Euroopan Augustaksi, eikä syyttä. Kenttä on järisyttävän kaunis ja se kilvoittelee Irlannin parhaimman puistokentän tittelistä yhdessä K-clubin ja Mount Julietin kanssa. Monipuolinen ympäristö on mahdollistanut haastavien väylien toteuttamisen ja alueen leuto talvi tarjoaa hyvät kasvuolosuhteet. Kenttäsuunnittelijat ovat hyödyntäneet erinomaisesti luontoäidin jättämän perinnön. Maastotöissä ei olla liioiteltu, vaan puistossa etenevät väylät kumpuilevat pehmeän kauniisti maastoa myötäillen. Vaikka kentälle on istutettu lukemattomia puita, löytyy sieltä myös suuri määrä ikivanhoja tammia, lehmuksia, mäntyjä ja saarnia. Miljöö on huoliteltu ja sitä koristavat kauniit kukka- ja pensasistutukset. Druids Glenissä golfkierros on visuaalisesti vastustamaton matka värien maailmaan. Vuodenajasta riippumatta osa väylien varrelle sijoitetuista pensaista tai kukista on puhkeamassa tai jo puhjennut kukkaan. Kentän valokuvatuin kohde on tiipaikan etupenkka väylällä kaksitoista. Suuri kelttiristi muodostuu lukemattomista keltaisista angervoista ja pienistä vihreistä pensaista. Druids Glenin parasta antia ovat myös sen viheriöt. Griinejä pidetään yksinä saarivaltakunnan parhaista. Valkoisilta tiiltä pelattuna kenttä on 6560 jaardia pitkä ja sen par-luku on 71. Ulosmenon parhaat väylät ovat lempeältä näyttävä ykkönen, kakkonen ja väylät kuusi, seitsemän ja kahdeksan. Lempeän ykkösväylän, pitkän par nelosen, päässä sijaitsee tiukasti puiden syleilyssä majaileva griini. Kakkosväylä on puolestaan mahtava par kolmonen. Avaus lyödään keltaisena värimerenä loimuavan piikkiherneen yli 174 jaardin päässä osittain poikittain olevalle suurelle griinille. Ympäristön viimeistelee griinin takana sijaitseva kaunis ja korkea kiviaita holvikaariaukkoineen. Seuraavat väylät soljuvat leppoisissa merkeissä eteenpäin kunnes saavutaan haastavalle kuutosväylälle. Ylämäkeen lyötävän 456 jaardisen par nelosen kesyttää vain lyömällä avauksensa reilusti yli kaksisataa metriä keskelle väylää. Lievä dog leg oikealle ja ylämäkeen jättää jatkolyöntiäkin varten haastetta riittämiin. Seuraavalla väylällä pelaaja laskeutuu ensimmäistä kertaa Druidien laaksoon. Seitsemäs väylä soljuu alamäkeen rehevää laaksoa sivuten. Varsinkin griinille tulo on mieleenpainuva. Kahdeksannella aloituslyöntipaikalla räjähtävät herkimpien aistit. Kauniisti maisemoidun rehevän ”Pappislaakson” läpi virtaa pienehkö joki. Kahdekasannen väylän aloituslyöntipaikan vierestä virtaava puro laajenee griinin edessä lammeksi kavetakseen jälleen kapeaksi joeksi, joka kiemurtelee griinin sivuitse jatkaakseen juoksuaan läpi laakson. Sama joki puuttuu pelin myös kentän sisääntulossa. Sen dramaattisin paikka on Irlannin Amen Corner, väylät 12, 13 ja 14. Sanat eivät riitä kuvailemaan noiden kolmen väylän kauneutta eikä niiden huoliteltua ympäristöä. Rehevä kasvusto ympäröi väyliä kaikkialla. Kukkia, lisää kukkia, pensaita ja vanhoja kivisiltoja. Huikaisevia tiipaikkoja, joissa pelaaja seisoo mäenrinteellä ja laakson pohjalla odottaa joko griini tai joen takana vinottain etenevä väylä. Tätä on Druidien laakso. Kahdennentoista griiniä vartioi kentän ylipappi 4000-vuotisen alttarin takaa luoden hyväksyviä katseita nykyajan opetuslapsilleen. Seuraavat väylät kalpenevat väkisin edeltäjien varjoon, kunnes saavutaan jännittävään loppuratkaisuun. Kentän toiseksi viimeisellä väylällä sijaitsee Irlannin ensimmäinen keinotekoinen saarigriini. Mitaltaankin tämä par kolmonen on vaativa. Pituutta sille kertyy 178 jaardia. Viimeinen väylä on hieno loputusreikä. Mikäli griinin haluaa tavoittaa tällä 422 jaardisella väylällä kahdella lyönnillä tulee avauksen ylämäkeen olla massiivinen. Woodstock Housen edustalla sijaitsevaa griiniä vartioi vielä suuri kolmitasoinen vesieste. Useimmat meistä tyytyvät ylittämään veden kolmannella lyönnillään. Druids Glenin väylät ovat avarat. Kypsä ja täysikasvuinen puusto ja rehevä kasvillisuus hämäävät helposti. Muodostuu visuaalinen erhe kentän kapeudesta. Klubipalaajakin saa ottaa draiverin käteensä lähes joka väylällä, jos niin haluaa. Kenttä on rakennettu väljästi, sillä miltei jokainen väylä sijaitsee erillään muista. Näin ollen jokainen väylistä on aina yllätys. Muilta väyliltä ei ole päässyt ennakkoon kurkkimaan edessä tulevaa. Kenttää huolletaan ja kehitetään jatkuvasti. Puutarhurit pitävät huolen siitä, että väriloisto säilyy jatkossakin. Kokonaisuuden täydentää Druidien laakson takana sijaitseva Marriot hotelli, ja kentän toimitusjohtaja Denis Kane kertoo, että hotellin toiselle puolelle avataan ensi vuonna uusi kenttä. Samalla alueelle aukeaa laaja harjoittelukeskus. Paikka on siis todellinen Eedenin puutarha. Wicklow `n kreivikunnan kaksi hedelmää ovat valmiina suomalaistenkin golfareiden poimittaviksi. Toki The Europeanin – niin kuin kaikkien todellisten links-kenttien – pelaamiseen vaaditaan kohtuullisia pelitaitoja. Aloittelijoille päivästä linksillä saattaa muodostua lomankruunaajan sijaan tuskainen taaperrus. Druids Gleniä voi puolestaan suositella kaikille. Mitään aivan halpoja peliareenoita eivät kentät ole. Europeanin greenfee on 100 •, kun taas Druids Gleninissä pelaa samaan hintaan vain varhain aamulla. Kello 9.30 jälkeen ja viikonloppuisin greenfee on Druids Gleninissä 140 •. Molemmat kentät sijaitsevat varsin lähellä Dublinia, joten ne soveltuvat mainiosti pidennettyä viikonloppulomaa viettävälle. Majoitusvaihtoehtoja on tarjolla huokeista bed & breakfast huoneista aina viiden tähden luksushotelleihin. Ympäristöstä löytyy lisäksi halpoja golfkenttiä yllin kyllin. Lomansa voi kruunata vaikka pelaamalla muutaman huokean kentän lisäksi viimeisenä pelipäivänä joko The Europeanin tai Druids Glenin. Elokuun numerossa luomme laajemman katsauksen Wicklow`n kreivikunnan kenttätarjontaan. Kerromme myös pelimahdollisuuksista saarivaltion sydänmailla. Mahtavasta Esker Hillsistä, joka luikertelee pitkin harjuja ja Glassonista, joka tarjoaa unohtumattomat järvimaisemat. Lisätietoja: Irlannin matkailutoimisto Teksti: Ilkka Varmavuo Kuvat: Juha Taskinen Caddie Magazine 03/2003