Sheephavenin lahdella tuulee. Valkoiset hevoset eli valkoharjaiset Atlantin merenlahden mainingit kiitävät kilvan korskahdellen kohden rantaa. Aivan rantaviivan tuntumassa kohoaa kapea ja matalahko hiekkadyynien kaistale, joka erottaa muhkuraisen, parisataa metriä leveän heinittyneen laakson rannasta. Laakson toisella laidalla kohoaa korkea hiekkadyynivuoristo, jonka laella seisoessani annan tuulen lennättää hiuksiani. Katseeni vaeltaa samalla yli aavan merenlahden auringon, säteiden kiillottaessa meren pinnan kimmeltävän välkehtiväksi peiliksi. Olen tainnut löytää golfarin taivaan. Links Eleven - they take you to golfheaven Linksien lumovoimaa ei oikein voi selittää. Linksgolf täytyy kokea henkilökohtaisesti, jotta sen olemus avautuisi. Matka linkskentille on pyhiinvaellusmatka golfin juurille. Sanotaan, että linksgolf on golfia aidoimmillaan, ja että se on rehellinen ja todellinen golftaidon testi. Sitä se varmasti onkin. Pelaaminen linkseillä on samalla matka toisenlaiseen golfympäristöön. Se on usein matka läpi harvaan asuttujen seutujen kaukaisille ja eristyksissä oleville kentille. Se on matka golfarin sielunmaisemaan, jossa vastassa ovat usein armoton tuuli ja väyliä reunustava huojuva pitkä heinikko. Se on matka karuille seuduille, joilla selviytymiseen on aina kysytty karaistunutta luonnetta ja taistelutahtoa. Näillä selkosilla ei koskaan ole saatu mitään ilmaiseksi. Kymmenet tuhannet jenkkituristit tekevät vuosittain pyhiinvaellusmatkan Irlantiin näille seuduille. He haluavat kokea omakohtaisesti tämän lumon. Oletko Sinä valmis kohtaamaan golfin aidoimmillaan? Korskea golfhotelli Golfkentän rakentaminen on nykyäänkin monisäikeinen hanke. Voi vain arvailla kuinka paljon rohkeutta ja määrätietoisuutta vaadittiin 1800-luvun loppupuolella, jos halusi rakentaa oman golfkentän syrjäseudulle. Leitrimin 4. jaarli R.B. Clements halusi, ja hänellä oli myös rohkeutta lähteä toteuttamaan unelmaansa, jota hän ei koskaan nähnyt valmiina. Unelmaansa, josta me pääsemme tänä päivänä nauttimaan. Vuonna 1890 jaarli kohtasi muuttuvan yhteiskunnan. Maareformin myötä vuokratilallisten asema oli parantunut ja vuokratulot tasaantuivat ja jopa pienenivät. Jaarlin oli keksittävä uusia tulonlähteitä. Hän kuuli ystäviltään ja kilpailijoiltaan uudesta pelistä, joka oli kuuleman mukaan terveellistä ja elintoimintoja vahvistavaa liikuntaa. Pelistä, jota kutsuttiin vaihtoehtoiseksi liikuntamuodoksi. Kyseessä oli golf. Vuotta aiemmin hänen ystävänsä Lordi Annesley oli alkanut ylistää uutta kenttää nimeltään Royal County Down ja vain parinkymmenen mailin päähän oli hänen ystävänsä eversti Barton perustanut Portsalonin golfkentän. Uusia kenttiä sikisi Irlantiin salamavauhtia. Koko maan yli pyyhkäisi innostus tähän uuteen peliin. R.B. Clements teki tärkeän päätöksen. Hän päätti rakentaa Rosapennaan golfkentän lisäksi myös komean golfhotellin, jotta koko seutukunta saisi uutta nostetta. Clements halusi vain parasta. Hän lähestyi nelinkertaista British Openin voittajaa Old Tom Morrisia kirjeellä lokakuussa 1891 pyytäen häntä kentän suunnittelijaksi. Morrisin ensihämmästys oli se, että miksi kukaan halusi rakentaa kentän syrjäisen Donegalin niemimaan kaukaisimpaan kolkkaan. Saavuttuaan tutkimusmatkalleen Morris kuitenkin havaitsi alueen ainutlaatuisuuden. Kaavailtu maasto oli mitä soveliain paikka kenttää varten. Tuhannet neitseelliset dyynit levittäytyivät pitkin rantaviivaa Old Tom Morrisin antaessaan katseensa vaeltaa yli mahtavan linksmaan. Ennen kaikkea jaarlin valmiiksi hiotut suunnitelmat vakuuttivat aiemmin epäröineen Morrisin. Clements oli jo tilannut suunnitelmat hotellia varten ja hanke polkaistiin käyntiin toden teolla. Vain reilua puolta vuotta myöhemmin kuninkaallisen laivaston kapteeni 4. jaarli R.B. Clements purjehti omalla höyrylaivallaan Ruotsiin asti hakemaan puutavaralastin eli rakennustarvikkeet hotellia varten. Paluumatkalla höyrylaiva S.S. Rosgoil kiersi Lontoon kautta. Hotelliin hankittiin kalusteita aina Harrodsia myöten, mutta Lontoon vierailulla tragedia kohtasi Clementsin perheen. Jaarli sairastui vakavaan ruokamyrkytykseen ja hän menehtyi täysin yllättäen vain päivää myöhemmin. S.S. Rosgoil ankkuroitui kotisatamaan liput puolitangossa jaarlin ruumisarkku ruumassaan 10.4.1982. Old Tom Morrisin kenttäsuunnitelma oli myös valmistunut, mutta epätietoisuus laskeutui koko Rosapennan hankeen ylle. Perilliset tahtoivat kuitenkin viedä hankeen päätökseen ja hankkeen toimeenpanijaksi perustettiin erillinen komitea. Rosapennan golfhotelli ja 18-reikäinen golfkenttä avattiin seuraavana vuonna 1893. Jaarlin alkuperäisenä ajatuksena oli ollut tuoda vieraat hotelliin omalla laivallaan. Hän oli ymmärtänyt logistiikan merkityksen jo tuolloin. Vieraita alettiin tuoda aina Glasgowta myöten 200-paikkaisella, tarkoitusta varta vasten rakennetulla S.S. Melmore -laivalla. Samalla hotelli laajeni ja kasvoi ja se alkoi saada mainetta. Rosapennasta kehittyi vuosisadan vaihteessa alueen johtava golfkeskus. Alun perin kolmekymmentä huonetta käsittänyt puurakenteinen hotelli sai lisäsiiven ja hyvin nopeasti se laajeni 56 huoneen hotelliksi. Elämä hymyili Rosapennassa. Myös kenttä koki muutoksen tuulia. Old Tom Morrisin suunnittelemaa kenttää muovattiin pian sen valmistumisen jälkeen. Guttaperkkapallo oli vaihtunut kumikuoriseen golfpalloon, joka lensi pidemmälle. Alkuperäinen kenttä oli käynyt uudelle pallon myötä liian helpoksi ja Harry Vardon pidensi alkuperäistä kenttää vain kymmenen vuotta kentän valmistumisen jälkeen. Myös toinen Open voittaja James Braid suunnitteli samaan aikaan muutamalle väylälle muutoksia. Rosapennan nuori kenttä oli siis muovautunut kolmen mestarin käsissä kymmenvuotisen historiansa aikana. Nousu, tuho - ja pelastus Rosapennassa elettiin auvoisia aikoja, kunnes ensimmäinen maailmansota kuihdutti turistivirrat. Vuolaat tulot kuivuivat kituliaiksi puroiksi ja lopulta edessä oli väistämätön: toiminnan alasajo. Sotavuosien jälkeen hotelli heräsi jälleen eloon, mutta alkuvuosien huuma ei enää palannut. Vielä pahemmat ajat olivat kuitenkin edessä toisen maailmansodan myötä. Rosapennan johdossa ollut 5. jaarli teki raskaan päätöksen. Hän myi hotellin Sydney Catherwoodille. Catherwood sai hotellin jaloilleen, mutta muut golfkohteet olivat kasvaneet houkuttelevammiksi aikojen saatossa. Rosapenna oli vain yksi kaukainen lomakohde muiden joukossa. Lopun enteet kohdattiin toukokuussa 1962. Ullakkopalona alkanut ja räjähdysmäisesti edennyt tulipalo tuhosi 70-vuotiaan hotellivanhuksen kivijalkaan vain muutamassa tunnissa. Rosapennan vanhaa hotellia ei enää ollut. Catherwood rakennutti hotellin uudelleen, mutta hän luopui hotellista vielä seuraavana vuonna. Rosapenna päätyi rakennusliikkeen haltuun, joka myi sen myöhemmin edelleen. Vuonna 1980 tapahtui ratkaiseva käänne riutuneen ja alas ajetun Rosapennan historiassa. Frank Casey Jr., jonka isä oli toiminut hotellin ravintolapäällikkönä, ja joka itse oli työskennellyt Rosapennassa uransa alkuvaiheessa lähes kaikissa mahdollisissa tehtävissä, havaitsi, että hänen ostotarjouksensa hotellista hyväksyttiin. Frank Caseystä oli tullut Rosapennan uusi isäntä yhdessä vaimonsa Hilaryn kanssa. Ympyrä oli sulkeutunut. Clementsin perhehotellista oli tullut lähes sata vuotta myöhemmin uudelleen perhehotelli. Caseyn perhe alkoi nostaa hotellia jaloilleen. Eroosiosta kärsinyttä kenttää kunnostettiin ja hotellia saneerattiin. Vuodet vierivät, mutta Rosapennan jo hieman ryvettynyt kilpi alkoi kiiltää pikku hiljaa uudelleen. Hotelli oli jälleen matkalla tähtiin. Vei kuitenkin vielä vuosia ennen kuin kasvojenkohotus oli valmis. Rosapenna on nykyään neljän tähden hotelli ja mitä mainioin lomakeskus. Eikä siinä vielä kaikki. Frank Casey kutsui modernin ajan linksarkkitehdin Pat Ruddyn modernisoimaan Old Tom Morrisin satavuotiaan kentän. Kenttävanhuksen ensimmäiset kymmenen reikää olivat aina olleet kuuluisia, mutta jälkimmäinen puolisko koostui pikemmin sisämaassa polveilleista reikäväleistä. Pat Ruddy suunnitteli vanhaan kenttään kahdeksan uutta väylää, jotka vihittiin virallisesti käyttöön toukokuussa 2005. Samalla juhlittiin kolme miljoonaa euroa maksaneen hulppean klubitalon avajaisia. Moderni klassikko - Sandy Hills Jos oli reilut sata vuotta sitten Leitrimin 4. jaarlilla pelisilmää, niin samanlaista pelisilmää on ollut myös Frank Caseyllä. Casey kutsui 90-luvulla Pat Ruddyn suunnittelemaan vanhan kentän laajennuksen Rosapennaan. Suunnitelmat kuitenkin laajenivat, sillä Caseyt omistivat suunnattoman määrän parasta mahdollista golfkentän raaka-ainetta eli luonnonvaraista linksmaata ja tuhansittain polveilevia dyynejä. Sata vuotta aiemmin Morris oli suunnitellut kentän dyynien väliseen "laaksoon", kuten aluetta kutsutaan. Pat Ruddy vei Rosapennan uuden kentän sen sijaan suoraan korkeiden dyynien väliin. Vuonna 2003 avattu Sandy Hills vie kerta kaikkiaan lumoavaan maailmaan. Sandy Hills vie pelaajan mennessään ensimmäisestä väylästä alkaen. Kenttä näyttää hampaansa jo ensimmäisellä välillä, eikä päästä pelaajaa otteestaan sen jälkeen missään vaiheessa. Ensimmäiset kuusi väylää ovat kuin sadusta, joka kertoo linkseistä. Kaikki ne elementit, joista pelaaja on kuullut koskien linkseillä pelaamista, ovat läsnä. Mukaan lukien lumoavat näköalat korkeiden dyynien päällä luikertelevilta väyliltä, yli vanhan kentän laaksossa polveilevien väylien kohden Sheephavenin lahtea. Kyynel nousee silmänurkkaan noita väyliä muistellessani. Niin huikeita ne ovat. Sandy Hills on erittäin altis tuulelle ja lähes jokainen väylä kulkee hivenen eri ilmansuuntaan. Eristyneisyys leimaa myös kenttää. Kenttä on rakennettu erittäin väljästi ja jokainen väylä on täysin yksilöllinen mestariteos dyynien välissä. Kentältä ei oikein etsimälläkään löydy edes yhtä heikkoa väylää. Mikä parasta, jokaisella väylällä on oma luonteensa ja kentän kiertäminen tuntuu löytöretkeltä. On kuin pääsisi penkomaan aarrearkkua, ja joka kerta, kun nostaa arkusta esiin uuden helyn, ei voi muuta kuin ihailla sen säihkettä. Ympäristöstään kohotetut aloituslyöntipaikat, samoin kuin viheriöt, edustavat tyypillistä Ruddyn ideologiaa. Samoin avauslyönnin kantaman päässä olevat massiiviset dyynit kaventavat lyöntisektoria silloin tällöin. Dyynien takana on kuitenkin usein tilaa jopa runsaasti, eli väylät levenevät dyynien takana merkittävästi, mutta voi sitä piruparkaa, jonka avaus suuntautuu kohden dyynien pitkää heinää. Tuloksen tekeminen edellyttää hyviä pelitaitoja ja erinomaisia pelihermoja. Jos kuitenkin pidät linksgofista, on tämä kenttä taatusti vierailun arvoinen. Viheriöiden kypsymisen myötä tulee kentän ranking Irlannin golfkartalla nousemaan kohisten ja Rosapennan vetovoima kasvamaan merkittävästi. Valovoimaisen uuden tähden rinnalla on luonnollisesti yli satavuotias kenttävanhus. Vanha kenttä antaa kivan kontrastin uudelle kenttäsuunnitteluideologialle. Ensimmäiset kymmenen väylää ovat edelleen lähes satavuotisessa asussaan. Molemmat kentät pelaamalla saa varsin hyvän kuvan siitä, mitä oli perinteinen ja aito linksgolf aikoinaan ja miten nykymittapuun mukaan luodaan mahtavia linkskenttiä dyynien sekaan. Old Tom Morris -kenttää kutsutaan Ruddyn suunnittelemien muutosten jälkeen myös nimellä Morris Ruddy Links. Jo unohduksiin painumassa ollut Rosapenna nousi jaloilleen Caseyn perheen myötä. Viimeistään Ruddyn modernisoiman vanhan kentän ja varsinkin uuden Sandy Hills -kentän myötä Rosapennasta on tullut sellainen golfarin aarrearkku, joka kannattaa ehdottomasti käydä tutkimassa. Rosapenna kuuluu North West Coast Links yritysryppääseen. Ketjuun kuuluu yksitoista toinen toistaan mahtavampaa linkskenttää Irlannin luoteis- ja pohjoisosissa. Alue on ollut pitkään varsin rauhallinen, mutta viime vuosina Donegalin alue, samoin kuin Antrimin rannikko on nostanut päätään ja yhä suurempi osa turistivirroista suuntautuu nykyisin myös näille kentille. Caddie esittelee laajan katsauksen alueen kenttätarjonnasta seuraavassa numerossa. www.rosapennagolflinks.ie www.westcoastlinks.com Teksti: Ilkka Varmavuo Kuvat: Juha Taskinen Caddie Magazine 2/2006