Golfaamaan Dublinia ympäröivälle maaseudulle rakennettiin aikojen saatossa useita toinen toistaan upeampia kartanoita. Sukupolvien ajan kartanot siirtyivät suvussa eteenpäin. Niissä asuivat tuon ajan suurmiehet: jaarlit, piispat ja herttuat. Nykyään kartanoiden saleissa kilistelevät pöytähopeita ja kristallilaseja uuden ajan aateliset, residensseissä lomailevat golfturistit.

Golfkuume nousee Irlannissa päivä päivältä. Vuotta 2006 on odotettu vehreällä saarella hartaasti. Hurmoksellisuus saavuttaa huippunsa syyskuussa, kun ensimmäinen Irlannissa pelattava ja järjestyksessään 36. Ryder Cup käynnistyy The K Clubin Palmer -kentän kymppitiiltä. Irlannissa on valmistauduttu suureen päivään oikeastaan yli kymmenen vuoden ajan. Kaiken voidaan katsoa alkaneen kunnianhimoisen Dr. Michael Smurfitin hankittua omistukseensa erään Irlannin komeimmista maaseutukartanoista vuonna 1988. Smurfitin haaveena oli rakentaa Irlantiin maailmanluokan country club, jossa voitaisiin järjestää kansainvälisiä golfturnauksia. Dublinista länteen sijaitsevaa Straffan House -kartanoa laajennettiin ja se restauroitiin maan upeimmaksi hotelliksi. Golfkentän suunnittelijaksi valjastettiin Arnold Palmer, joka oli aiemmin niittänyt mainetta Irlannissa suunnittelemalla Traleen linkskentän. Samaan aikaan perinteikäs kartano Dublinin eteläpuolella, Woodstock House, alkoi muuttaa muotoaan. Syntyi nykyisin Druids Gleninä tunnetuksi tullut golfkeskus. Nämä kaksi kunnianhimoista kenttähanketta nousivat valmistuttuaan Irlannin johtaviksi golfresorteiksi. Kentät pääsivät isännöimään lähes tuoreeltaan Irlannissa pelattavia Eurooppa Tourin kilpailuja. Itse asiassa K Club on järjestänyt ET:n suurimpiin kuuluvan Smurfit European Open -kilpailun jo vuodesta -95 alkaen.

Ryder Cupin järjestelyoikeudet myönnettiin Irlannille 1997 ja lähes samaan hengenvetoon K Club valittiin kilpailujen päänäyttämöksi. Samaan aikaan maassa alkoi kenttien rakentamisbuumi. Maan yli neljänsadan kentän verkosto alkoi kasvaa. Yhteistä viime vuosien aikana toteutetuille hankkeille on ollut se, että ne ovat olleet toinen toistaan hulppeampia. K Clubin ja Druids Glenin menestystarinat ovat selvästi toimineet innoittajina kouralliselle uusia hankkeita. Maan komeimmat kartanot alkoivat kääntää kellojaan golfin aikakauteen. Samalla golfturistit löysivät vihreän paratiisin toden teolla. 80-luvun lopulla maassa vieraili 50 000 vieraspelaajaa. Nykyisin saaren viheriöitä koluavat vuosittain jo useat sadattuhannet vieraat. Irlannin valttina on luonnollisesti kenttien monipuolisuus. Piditpä sitten puisto-, merenranta- tai linkskentistä, on niitä kaikkia tarjolla yllin kyllin. Vuotuisesta pelaajavirrasta suuri osa ohjautuu kypsään ikään kasvaneiden linkskenttien pariin, mutta yhä hienostuneemmat Resort -kohteet Dublinin lähistöllä aikovat kaapata kasvavasta kakusta oman siivunsa.


Pääkaupunkiseudun makupalat

Dublinin seutu kokoaa Irlantiin saapuvat turistit. Pääkaupungin huvitteluelämän keskus, Temple Bar, on maailmankuulu. Kiihkeästi sykkivästä kaupungista pääsee kuitenkin näppärästi maaseudun rauhaan. Perinteiset linnahotellit hemmottelevat vieraitaan idyllisessä maaseutuympäristössä. Uusimmat golfkeskukset ovat tunkeutumassa myös tälle alueelle. Vanhat kartanot on muutettu komeiksi hotelleiksi, joissa on mahdollisuus harrastaa golfin ohella mm. ratsastusta ja kalastusta. Woodtosck House, Carton House, Straffan House ja Palmerstown House ovat saaneet uuden elämän. Missä kartanoa ei ole ollut olemassa alkujaan, sinne on sitten sellainen rakennettu. The Heritage Killenardin kylässä edustaa uutta ideologiaa. Kartanon virkaa toimittaa täällä kartanomaiseksi rakennettu klubitalo. Mikä parasta, kaupungin kiihkeä syke on näistä golfkeskuksista käden ulottuvilla. Dublinin keskusta on lähes nurkan takana vain kolmenkymmenen kilometrin päässä. Golflomalainen ehtii hyvinkin tutustua myös Dublinin tarjoamiin mahdollisuuksiin. Temple Barin, Guinness Storehousen ja Jamesonin viskipanimon lisäksi matkailijaa viekoittelee Dublinin runsas kulttuuritarjonta. Uskalikko suuntaa vaikka istumaan iltaa Dublinin eteläisillä vuorilla sijaitsevaan maankuuluun pubiin Johnnie Fox`siin tai nautiskelemaan eräästä Euroopan upeimmasta puutarhasta eli Powerscourtista.

Woodstock House - Euroopan Augusta ja jotain aivan muuta

Druids Glenin ensimmäisen kentän suunnittelusta vastasivat Pat Ruddy ja Tom Craddock. Heidän tehtäväkseen annettiin suunnitella Eedenin puutarha Irlannin vihreyden keskelle. Kenttä valmistui vuonna -95 ja sillä järjestettiin Irish Open ET -turnaus vuosina 97–99. Kenttä on järisyttävän kaunis ja varsinkin monipuoliset istutukset sekä alueen rehevä kasvillisuus tekevät vaikutuksen kentällä liikkuvaan. Golfkierros Druids Glenissä on vastustamaton matka värien maailmaan. Monet pitävät kentän huippukohtana ns. Druidien laaksoa, joka onkin kerrassaan häkellyttävä neljän väylän muodostama alue. Myös väljyys tuntuu mukavalta. Kenttä on väljästi rakennettu, eikä etukäteen pääse kurkkimaan edessä odottavia väyliä. Se pitää jännityksen yllä aina kiihottavaan loppuratkaisuun saakka. Kentän päätösväylä on todella uljas kiipeäminen takaisin kartanon kupeelle.(Caddie 3/2003)

Aivan Druidien laakson takana kohoaa alueen keskipisteessä tasokas Mariott Hotelli. Hotellikompleksin toisella puolella avautuu tyystin toisenlainen maisema. Druids Glenin toisen kentän nimi kuvaa hyvin edessä odottavaa pelikierrosta. Druids Heath -kenttä sijaitsee avoimemmassa maastossa ja kenttä muistuttaa viime vuosina tutuksi tulleita, ns. sisämaan linkskenttiä. Lukuiset poterobunkkerit täplittävät väyliä siellä täällä, mutta Heath on kuitenkin myös jotain aivan muuta. Kenttä soljuu pehmeästi läpi ylänkömaiseman tarjoten aika ajoin mitä kuvauksellisimmat maisemat kohden Sugar Loaf vuorta tai vaihtoehtoisesti horisontissa siintävää Irlannin merta. Kenttä on nykymittapuun mukaan haastava myös pituudeltaan. Kierroksen puolivälissä saattaa tulla tunne, että kenttä on nähty. Pahemmin ei voisi erehtyä. Kentän huikeimman väyläkaksikon muistavat kaikki täällä kertaalleen vierailleet. Väylät 12 ja 13 saavat kokeneimmankin pelaajan ihastelemaan Pat Ruddyn taitoa ja mielikuvitusta suunnittelijana. Lähestymislyöntien täytyy onnistua näillä väylillä täydellisesti, mikäli viheriötä haluaa hätyytellä kahdella lyönnillä. Selvittyäsi tämän parivaljakon haasteesta odottaa sokerina pohjalla heti perään todella klassinen irlantilainen par kolmonen. Seuraava viheriö sijaitsee rosopintaisten kallioiden muodostamassa auditoriossa syvien poterobunkkereiden vartioimana piikkiherneen leimutessa kokonaisuuden ympärillä. Mikä herkkupala. Kentän Suunnittelija Pat Ruddy heittäytyikin suorastaan runolliseksi arvioidessaan mestariteostaan: ” Dull would he be on soul, who would allow a few stray golf shots spoil a day in such a blessed spot! ”

Carton House - Lady Emilyn puutarha

Tämän loisteliaan kartanon maat kuuluivat Fitzgeraldin suvulle 1100-luvulta lähtien. Kivimuurien ympäröimien tiluksien keskellä sijaitsevassa päärakennuksessa ovat asuneet niin Kildaren jaarli kuin myös Leinsterin herttua. 1700-luvulla Lady Emily Leinster istutti läheiselle mäenrinteelle, Rye-joen halkomaan laaksoon rehevän puiston, jossa viihtyvät edelleen sulassa sovussa tammet, saarnet, pyökit, mammuttipetäjät, hopeapajut, kuuset, vaahterat ja lehmukset. Lady rakennutti myös pienen tekojärven patoamalla Rye-joen. Rantatörmälle nousi kuuluisa mökki, ns. Shell Cottage, johon on kerätty simpukankuoria ympäri maailmaa.

Suku kuitenkin menetti kartanon omistuksen 1920-luvulla. Perimysjärjestyksessä kolmantena ollut seitsemäs herttua luopui perintöosuudestaan maksettuaan siten uhkapelivelkansa. Kauhukseen herttua sai huomata, että perimysjärjestyksessä hänen edellään olleet menehtyivät traagisesti. Ensimmäinen veli meni sodassa ja toinen kuoli sairauteen ja näin suku menetti kartanon uhkapelivelkojen maksuna. Kartano vaihtoi omistajaa aika ajoin kunnes se päätyi nykyisille omistajilleen Lee ja Mary Mallaghanille 1977. Vuosituhannen vaihtuessa myös tämä kartano oli valmis astumaan uuteen aikakauteen eli golfaikaan. Carton Housen ensimmäisen, vuonna 2002 avatun kentän, suunnittelijaksi palkattiin irlantilaiset sukujuuret omaava Mark O` Meara. Toisen kentän suunnittelijana toimi puolestaan skotlantilaisten golfikoni Colin Montgomery.

O`Meara -kenttä on tyypillinen irlantilainen puistokenttä. Kentän ulosmeno kuljettaa pelaajan pitkin pehmeästi rullaavia väyliä halki varsin avonaisen maaston. Todellisia herkkupaloja ei ulosmenossa vielä kohdata, mutta tämä kenttä ei unohdu ikinä täällä vierailevilta mahtavan sisääntulonsa tähden. Etulenkki kulkee pääsääntöisesti mäenrinteen päällä metsämaisemassa, mutta takalenkki johdattaa pelaajan viimein todella rehevään Rye-joen laaksoon, jossa sijaitsevat väylät ovat kerrassaan lumoavia. Kentän signature hole ja valokuvatuin reikäväli on väylä 16. Tällä par kolmosella kuljetaan aloituslyöntipaikalle pitkin siltaa. Viheriö jää sitten odottamaan palloa pienen järven toiselle laidalle. Kyseessä on kerrassaan huikean jännittävä ja koskettavan kaunis väylä.

Carton Housen toinen kenttä eli Montgomery Course avattiin puolestaan vuonna 2003 ja vain vuotta myöhemmin Golf World -lehti valitsi sen vuoden parhaaksi uudeksi kentäksi. Montyn suunnittelema kenttä poikkeaa tyystin vanhemmasta veljestään. Montgomery on tyylipuhdas sisämaan linkskenttä, jonka kauneus tulee yksinkertaisuudesta. ”Halusin tälle kentälle aitoa linkstunnelmaa. Puolittain otaksut näkeväsi meren kiviaidan takana katsoessasi sinne, mutta sitä ei siellä kuitenkaan ole”, kerrotaan Montyn todenneen. Tämä tuulelle altis kenttä sijaitsee varsin tasaisessa maastossa ja sen erikoisuutena ovat todella syvät poterobunkkerit, jotka ovat alituiseen pelaajan riesana. Viheriöitä vartioivat bunkkerit ovat aika ajoin niin syviä, ettei viheriöltä näe edes niissä santamailaansa heiluttavaa pelaajaa! Väyläbunkkerointi on yhtä vaikuttavaa. Aloituslyöntipaikoilla ei voi kuin ristiä kätensä rukoukseen avauksen jälkeen, sillä hiekkaesteet täplittävät väylän molempia laitoja aina draivin etäisyydellä oli kyseessä sitten klubi- tai ammattilaistee, taitavaa suunnittelua tämäkin. Montgomery-kentän vaikeusastetta nostaa vielä luunkovien väylien ympärillä kasvava puolen säären korkuinen kullankeltainen ”linksheinä”. Vinoon suuntautuneen lyönnin jälkeen jo pallon löytäminen on vaikeaa, saati sen pelastaminen peliin. Carton House myös reagoi tähän ongelmaan. Viime kaudella linksheinä niitettiin väylän reunamilta nurin ja näin pelialuetta levennettiin. Toki kauden alussa Montgomery-kenttä viritetään aina huippuunsa, sillä kenttä toimii nykyisin Irlannin avointen eli Irish Openin näyttämönä. Kenttä isännöi kilpailua ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja ET -kiertue saapuu jälleen kentälle vuoden 2006 toukokuussa.

Komea kartano on muuttumassa myös täällä korkealuokkaiseksi hotelliksi, jonka avajaisia juhlitaan vielä kuluvana vuonna. Kentän klubirakennus on tyylistä poikkeava kartanon yhteyteen rakennettu moderni lisäsiipi. Rentotunnelmainen klubitalo ja ravintola poikkeaakin edukseen monista muista liian juhlavista saleista. Carton Housen suojissa toimii myös Irlannin golfliitto, GUI. Liitto rakentaa parhaillaan kartanon yhteyteen omaa pääkonttoriaan ja golfmuseota. Samalla vielä viime kaudella varsin vaatimattomia harjoitusalueita kohennetaan. Alueelle nousee kansallinen golfharjoittelukeskus, eli tulevaisuuden irlantilaistähdet tullaan koulimaan näillä kentillä.

Kildare Hotel & Country Club - Ryder Cup areena

Irlannin komeimpiin kuuluva maaseutukartano sekä innokas ja suunnitelmissaan kunnianhimoinen uusi omistaja, - siinä resepti, jolla Dr. Michael Smurfit loi Straffan Housesta golfmaailman kuuluisuuteen raketin lailla ponnahtaneen K Clubin. Straffanin kartano muunnettiin loistoluokan hotelliksi ja talon tallirakennukset muutettiin tasokkaiksi apartamentos-asunnoiksi. Viime kaudeksi kartano sai kylkeensä lisärakennuksen, sillä viiden tähden loistoluokan hotelista haluttiin löytyvän myös tasokkaat kylpyläpalvelut. K Clubin ensimmäistä kenttä on nimetty suunnittelijansa mukaan. Palmer Course on kerrassaan erinomainen kenttä, jonka kunnosta huolehtii muurahaismainen kenttämiesjoukko. Suuren yleisön katseet nauliutuvat tämän kentän väyliin viimeistään syyskuussa Ryder Cupin aikana, mutta suuri pelaajaryntäys alkaa kentälle vasta mannertenvälisen taiston päätyttyä. Ryder Cup -kentät tahtovat muodostua golfmaailman pyhiinvaelluskohteiksi. Kenttä soljuu läpi rehevän puiston. Kentän kehykset vaihtuvat kuitenkin mielenkiintoisesti riippuen missä päin sitä liikutaan. Toisaalla väyliä ympäröivät jättiläismäiset suuret puut, toisaalla taas koko väylää reunustaa Liffey-joki. Välillä katse karkaa loistokaan kartanon kauniiseen puutarhaan ja välillä se porautuu viheriön edessä lainehtivaan järveen. Monipuolisuus on tämän kentän vahvuus. Upeimpien väylien joukkoon on pakko nostaa kerrassaan mahtava par vitonen eli kentän seitsemäs väylä. Tupla doglegi päättyy veden ylitykseen, sillä viheriö on Liffey-joen kahden haaran välissä sijaitsevassa saaressa. Seuraava väylä, Half Moon, on kuunsirpin muotoinen joen rantapengertä kiertävä kutkuttava par nelonen. Sisääntulosta mieleenpainuvimpien väylien joukkoon lukeutuvat niin ikään Liffey-joen kanssa voimakkaasti flirttailevat väylät 16 ja 17. Caddie-lehti palaa Palmer Courselle ennen Ryder Cupia kattavan Ryder Cup -ennakon muodossa kesän lopulla.

Vaikka Dr. Michael Smurfitin haave toteutui ja hän loi Irlantiin maan komeimman Country Clubin, mies ei malttanut pysähtyä tähän. Alkoi uuden yhtä laajamittaisen kentän suunnittelu aivan kiven heiton päähän ensimmäisestä kentästä. Uuden kentän laitamille nousi samalla myös yksityisten loma-asuntojen rivistöt. Kentän suunnittelijaksi valjastettiin Arnold Palmerin suunnittelutoimisto ja päävastuun kantoi tällä kertaa Harrison Minchew. Smurfit Coursen avajaisia juhlittiin syyskesällä 2003 eli yli kymmenen vuotta Palmer-kentän avajaisten jälkeen. Golfbusiness oli osoittanut toimivuutensa. Samalla Smurfit European Open ET -kilpailu siirtyi uudelle kentälle. Kentällä on oma komea klubirakennus, vaikka se sijaitsee ainoastaan Liffey-joen vastarannalla. Täällä maasto on kuitenkin avaraa. Maastotyöt olivat valtavat ja maasto on käytännössä luotu kokonaan uudelleen. Kokonaisuus on kuitenkin erittäin onnistunut. Ollaanpa jossain jopa sitä mieltä, että Ryder Cup pitäisi pelata nimenomaan tällä kentällä vanhan kentän sijaan. Uusi ja vanha kenttä poikkeavat täysin toisistaan. Smurfit jäljittelee linkstunnelmaa pitkäheinäisellä raffilla ja avaralla yleisilmeellä. Yksi poikkeus kuitenkin aitoon linksympäristöön verrattaessa löytyy. Kentällä on lukematon määrä peliä todella paljon vaikeuttavia, strategisiin paikkoihin oivallisesti sijoitettuja vesiesteitä. Viimeisen väylän viheriö sijaitsee mm. keskellä suurta tekojärveä olevalla saarella. Smurfit -kenttä on kuitenkin todellinen viettelijätär, vaikka sitä ei tyylipuhtaaksi sisämaan linkskentäksi voikaan kutsua. Kenttä on kerrassaan mainio. Se on monien mielestä vanhempaa veljeään ehyempi kokonaisuus.

PGA National, Palmerstown House- Voittaja palmunlehvillä

Johnstownissa, kymmenen kilometrin päässä K Clubilta vallitsee myös seesteinen rauha. Moottoritien hälinä hiljenee kuin taikasauvan iskusta Palmerstown Housen pääportilla. Sympaattinen portinvartijanmaja toivottaa vierailijat tervetulleiksi mahtavalle sisäänajotielle, jota reunustavat taivaaseen kurottavat ikivanhat lehtipuut. Siellä täällä pilkottavat niityt ja luonnon kanssa sopusoinnussa istuvat vanhat tallirakennukset ja ympäröivä vehreys saa vielä hetkeä aiemmin ruuhkaliikenteessä kiristyneen mielen rauhoittumaan jo ennen klubin pysäköintialueelle saapumista. Elokuussa 2005 avautunut kolmikerroksinen klubi on juuri sitä, mitä Irlantiin saapuva vierailija voi vain toivoa. Klubi henkii perinteisiä irlantilaisia arvoja yhdistettynä nykyajan viimeisimpiin mukavuuksiin.

PGA National Ireland on aivan erinomainen kenttä. Kenttä kuuluu PGA -perheeseen, jonka muut jäsenet ovat The Belfry ja PGA Course at Gleanegles. Golf World ehti jo valitsemaan sen vuoden parhaaksi uudeksi kentäksi. PGA Nationalia voisi luulla ikäistään huomattavasti vanhemmaksi. Kenttä on sanalla sanoen valmis. Täydelliset ruohoalueet ja kauniit istutukset ovat viimeistä piirtoa myöten kunnossa. Viheriöt eivät liioin jätä toivomisen sijaa. Kentän lay out on erinomainen. Sankka, tuuhea täysikasvuinen lehtimetsä seisoo majesteetillisena siellä täällä väylien reunustoilla. Vanhat, satojen vuosien ikäiset kiviaitapenkereet muodostavat siellä täällä vesiesteen tai väylän reunaa. Siirtymät kulkevat ohi miehen korkuisten kiviaitojen, ohi valkeiden hevostallien, kunnes yhtäkkiä seitsemännen väylän aloituslyöntipaikalta näkyy tilan päärakennus eli itse kartano ylpeänä tiluksiaan vartioimassa. Kyseessä on kerta kaikkiaan henkeä salpaava kierros kentällä, joka yhdistää upeasti nykyaikaisen kentänrakentamistaidon ja vanhat jalot puistokenttien perinteet. Maasto polveilee luonnollisesti ja kauniin pehmeästi halki Irlannin parhaiden ja rehevimpien maisemien. Tällaista kenttää jaksaisi kiertää loputtomiin. Linkskenttien karu kauneus on täältä yhtä kaukana kuin toinen planeetta. (Caddie 5/2005)

The Heritage -uuden ajan golfkartano

The Heritage käy malliesimerkkinä uuden ajan golfrakentamisesta, missä mikään ei enää ihmetytä. Heritage rakennettiin keskelle Irlannin vehmainta maaseutua pieneen Killenardin kylään. Kokonaisuus käsittää loma-asuntojen lisäksi upean hotellin, uimahalli/kylpylärakennuksen ja kerrassaan mahtavan uudenaikaisen klubitalon. Caddie-lehti on saanut seurata Heritagen valmistumista lähes ensimmäisestä lapionpistosta alkaen ja lopputulosta ei voi kuin ihmetellä. Hankkeen laajuus on suomalaisittain suorastaan käsittämätön. Kaiken kruununa toimii todella kuvauksellisen kaunis sisämaan linkskenttä höystettynä muutamalla vesiesteellä. Heritage ei kuitenkaan ole aivan yhtä ankara peliareena kuin mitä esimerkiksi Carton Housen Montgomery. Täällä bunkkerit ovat laakeareunaisia esteitä, joiden reunat rehottavat pitkää heinää, aivan kuten joillain aidoilla linkskentillä. Väylät ovat klubipalaajalle juuri sopivan haasteelliset ja niitä ympäröi aina se kuuluisa kullankeltainen pitkä heinikko. Heritage on kuitenkin rakennettu väyliltään sopivan leveäksi. Niinpä palloa ei joudu etsimään alituiseen takkuisen pitkän heinän seasta. Kenttä sijaitsee hitusen kauempana Dublinista kuin muut golfkartanot ja niinpä peliajan saamisessa ei ole ongelmaa. Caddie-lehti on julkaissut kentästä artikkelin numerossa 1/2005.

www.palmerstownhouse.com
www.kclub.ie
www.carton.ie



Teksti: Ilkka Varmavuo
Kuvat: Juha Taskinen ja Kentät
Caddie Magazine 1/2006