Golfaamaan Kumea jymy voimistuu sekunti sekunnilta muuttuakseen hetkessä räjähtäväksi pauhuksi ja yleisön mylvinnäksi. Kumarrun mahdollisimman pitkälle kaiteen yli nähdäkseni vielä viimeisen vilauksen jalosukuisista, ohikiitävistä laukkahevosista hentoisten ohjastajien piiskatessa niitä edessä avautuvalle loppusuoralle. Jymyn hiljennettyä ja viimeisten ilmassa riippuvien multakokkareiden tipahdellessa maaliviivalla maahan suuntaan katseeni Curraghin legendaarisen laukkastadionin tulostaululle. Mikä tunnelma, mikä kilpailu!

Laitumien uudet valtiaat

Dublinin kainalossa sijaitseva Kildaren piirikunta on maan hevosurheilun kiihkein keskus. Kildaressa on kautta historian kasvatettu ja siitetty maan jalosukuisimmat kilpahevoset. Täällä sanotaan, että Irlannin hevoskilpailuiden historia on yhtä pitkä kuin maan oma historia. Hevoskilpailut ovat kiinteä osa kansanluonnetta. Toiminnan tehostumisen myötä osa tiloista on kuitenkin lopettanut tai supistanut siittoloidensa toimintaa. Vapautuneet hedelmälliset maa-alueet ovat ihanteellisia golfkenttien sijoituspaikkoja. Korskeita kartanoita ympäröi usein kypsä täysikasvuinen lehtimetsä upeiden purojen ja ikiaikaisten kivisiltojen täplittämien peltojen ja niittyjen lisäksi. Eipä siis ihme, että näitä ennen hevosille varattuja vehmaita laitumia valjastetaan nykyään uusiokäyttöön. Tänä päivänä vanhat tallirakennukset on saneerattu huippuhotellien lisäsiiviksi ja apartamentosasunnoiksi ja laitumilla käyskentelevät nyt hevosten sijaan uljaat golfarit. Ensi vuonna järjestettävän Ryder Cupin isäntänä tutuksi tuleva The K-Club on ollut näistä tähän asti tunnetuin kenttä. Nyt estradille on astunut uusi tekijä. PGA National Ireland -kenttä haastaa K-Clubin kilpailuun maan parhaan puistokentän tittelistä. Jos traditionalistit itkivät Irlannissa verta Ryder Cupin järjestelyoikeuksien mentyä puistokentälle perinteisen linkskentän sijaan, niin PGA Nationalin myötä nuo piirit ovat entistä enemmän huolissaan. On päivänselvää, että joku vehreällä saarella tulevaisuudessa pelattavista suurkilpailuista tullaan käymään tällä Irlannin uusimmalla huippukentällä.


Voittajan palmunlehvät

Antiikin Kreikassa, Egyptissä ja Roomassa voittaja seppelöitiin palmunlehvällä. Irlantilaisen kansantarun mukaan kaukomailta voitokkaina kotiin saapuneet sotilaat toivat mukanaan palmunlehvät voitonmerkkeinä. Näistä kotiin tuoduista palmunlehvistä kerrotaan myös Palmerstown Housen saaneen nimensä. Mahtavan kartanon juuret ulottuvat aina keskiajalle asti. De Burgon perheen perintö on edelleen nähtävillä kartanon sisääntuloaulassa, jonne on sijoitettu Richard Leijonanmielen De Burgoille lahjoittamat alkuperäiset aatelismiesten asetakit. Nykyiseen kuosiinsa kartano laajennettiin v.1872 Mayon 6. jaarlin Richard Bourken toimesta. Talo vaurioitui pahoin tulipalossa 1920-luvulla, mutta se saneerattiin nopeasti ennalleen. Uusi sivu kartanon historiassa käännettiin 30-luvulla kartanon siirtyessä vaatturi WJ Kellyn haltuun. Kellyn perhe myi sen puolestaan yhdysvaltalaiselle diplomaatille William Bullitille v.1952. Bullit tunnetaan historiassa Yhdysvaltain ensimmäisenä Venäjän suurlähettiläänä. Myöhemmin hän hoiti suurlähettilään tointa myös Ranskassa. Tällöin hänet tunnettiin lempinimellä The Champagne Ambassador. Bullitin tytär, Anne oli kuitenkin Palmerstown Housen historian kannalta merkkihenkilö. Hevosia rakastanut lady perusti erään Irlannin menestyksekkäimmän kilpahevostallin. Palmerstown Housen hevoset keräsivät v. 58-64 peräti 110 voittoa eri puolilla Brittein saaria. Siniseen ja valkoiseen ratsastusasuun pukeutuneet jockeyt tulivat kuuluisiksi kautta maan. 60-luvun lopulla Anne Bullit lopetti yllättäen kilpailutoiminnan harjoittamisen ja Palmerstown Housesta maan kuulun Curraghin laukkaradan läheisyydessä tuli maan johtava hevossiittola. Tila pysyi Bullittien hallussa aina vuoteen 1999 asti, jolloin se siirtyi mm. Citywest hotellin omistavan liikemiehen Jim Mansfieldin haltuun. Samalla uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Alkoi Palmerstown Housen matka maan golfkenttien kärkikymmenikköön. Mansfield palkkasi golfkentän suunnittelijoiksi kaksikon Payne Stewart ja Jack Nicklaus. Stewartin traagisen menehtymisen myötä hanke sai hetken levätä ja suunnitelmat päätettiin laittaa kokonaan uusiksi. Kentän suunnittelijaksi valjastettiin Christy O`Connor Jr, joka sai lopulta viedä työn päätökseen.


Eleganssia ja kukkaloistoa

Golfin saapuminen kartanoon ei kuitenkaan merkinnyt kokonaan vanhan perinteisen busineksen alasajoa. Perinteet on PGA Nationalissa säilytetty arvokkaasti. Vanha kartano on pidetty yksityisalueena ja tarkkaavainen vieras voi kuulla edelleen kavioiden kilkkeen ja kolkkeen hevostalleilta. Tilan vanha charmi on täällä osa sitä elämystä, josta vierailija pääsee osalliseksi. Dublinista etelään johtava N7-moottoritie on paikoin repaleinen muurahaispesänä kuhiseva työmaa. Irlannin päätieverkoston perusparannustyöt näkyvät hirmuisina ruuhkina. Johnstownissa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä lentokentältä tuo hirmuinen hälinä kuitenkin hiljenee Palmerstown Housen pääportilla kuin taikasauvan iskusta. Sympaattinen portinvartijanmaja toivottaa vierailijat tervetulleiksi mahtavalle sisäänajotielle, jota reunustavat taivaaseen kurottavat ikivanhat lehtipuut. Siellä täällä pilkottavat niityt ja luonnon kanssa sopusoinnussa istuvat vanhat tallirakennukset ja ympäröivä vehreys saa vielä hetkeä aiemmin ruuhkaliikenteessä kiristyneen mielen rauhoittumaan jo ennen klubin pysäköintialueelle saapumista. Elokuussa avautunut kolmikerroksinen klubi on juuri sitä, mitä Irlantiin saapuva vierailija voi vain toivoa. Klubi henkii perinteisiä irlantilaisia arvoja yhdistettynä nykyajan viimeisimpiin mukavuuksiin. Pehmeät upottavat kokolattiamatot pukuhuoneissa, kristallikruunut ja kirsikkapuiset kalusteet, joiden pinta kiiltää niin, että peilikuvassa voisi ajaa partansa ovat osa kokonaisuutta. Pukuhuoneista löytyy kokonaan laatoitetun roomalaisen höyrysaunan lisäksi myös tavallinen suomalainen sauna, jonka kiukaasta irtoaa kipakat löylyt kier-roksen päätteeksi. Suurimpaan konferenssihuoneeseen mahtuu kaikkiaan 300 vierasta, joten isompienkin tilaisuuksien järjestäminen onnistuu klubilla vaivatta.

Puistokenttien aatelia

Seuraavana päivänä uuden Smurfit Coursen ykköstiillä K-Clubin startter kysyi huolestuneena mielipidettämme PGA Nationalista. Tämä kertoo kiristyneestä kilpailusta ja siitä, että yhden Irlannin tunnetuimman kentän titteliä kantavan K-Clubin henkilökunta on tietoinen naapurustoon nousseen haastajan upeudesta. PGA National Ireland on aivan erinomainen kenttä. Jo nimi tuo omat velvoitteensa. Kenttä kuuluu PGA-perheeseen, jonka muut jäsenet ovat The Belfry Englannissa ja PGA Course at Gleanegles Skotlannissa. Irlannin PGA:n toiminnot tulevat jatkossa tukeutumaan luonnollisesti nimikkokentälle. PGA:n etsiessä "Irlannin kotiaan" päätettiin PGA:n johtaja Sandy Jonesin mukaan, että kentän tulee kuulua ehdottomasti maan kymmenen parhaan kentän joukkoon. Jossain muualla tuo tehtävä kuulostaisi ehkä helpolta, mutta Irlannissa sijaitsee kuitenkin yllin kyllin esimerkiksi maailman parhaimpiin lukeutuvia linkskenttiä. Irlannissa tuon vaateen saavuttamiseen tarvittiin loistavan kenttäraaka-aineen lisäksi 30 miljoonaa euroa kentän rakentamista varten. Jo ennen kentän avautumista kansainvälinen lehdistö ylisti sitä. Golf World valitsi sen vuoden parhaaksi uudeksi kentäksi. PGA Nationalia voisi luulla ikäistään huomattavasti vanhemmaksi. Kenttä on sanalla sanoen valmis. Täydelliset ruohoalueet ja kauniit istutukset ovat viimeistä piirtoa myöten kunnossa. Viheriöt eivät liioin jätä toivomisen sijaa. Kentän lay out on erinomainen. Sankka ja tuuhea täysikasvuinen lehtimetsä seisoo majesteetillisena siellä täällä väylien reunustoilla. Neljännen viheriön takana olevan lammen ruovikkoiselta rannalta löytyy esimerkiksi iän ikuisen vanhan näköinen venevaja, jonka uumenista pilkottaa vuosien saatossa rapistuneen ruuhen kokka. Vanhat satojen vuosien ikäiset kiviaitapenkereet muodostavat siellä täällä vesiesteen tai väylän reunaa. Siirtymät kulkevat miehen korkuisten kiviaitojen ja valkeiden hevostallien ohi, kunnes yhtäkkiä seitsemännen väylän aloituslyöntipaikalta näkyy tilan päärakennus eli itse kartano ylpeänä tiluksiaan vartioimassa. Kyseessä on kerta kaikkiaan henkeä salpaava kierros kentällä, joka yhdistää upeasti nykyaikaisen kentänrakentamistaidon ja vanhat jalot puistokenttien perinteet. Maastoa ei ole muokattu maansiirtotöin, eikä ylimääräistä kummun kumpua ole työstetty puskutraktorilla. Maasto polveilee luonnollisesti ja kauniin pehmeästi halki Irlannin parhaiden ja rehevimpien maisemien. Kentän nimikkoväylää on vaikea nimetä, sillä itse asiassa niin monta niistä voisi nostaa ylitse muiden. Tällaista kenttää jaksaisi kiertää loputtomiin. Sisääntulon viimeisten väylien viereisillä niityillä käyskentelevät hevoset ovat komeimpia ja kaunispiirteisimpiä hevosia mitä olen koskaan nähnyt. Yhtä komealta tuntuu myös itse kenttä. Tämä on kerta kaikkiaan hienoin kenttä millä olen käynyt. Linkskenttien karu kauneus on täältä yhtä kaukana kuin toinen planeetta. Voiko Augusta olla tätä paikkaa kauniimpi?
Laadulla on toki hintansa. Liittymismaksu klubiin on uskomattomat 120 000 euroa, mutta jonossa on jo satoja halukkaita. Vierailumme aikaan elokuun alussa, PGA Nationalin jäsenkortti oli ainoastaan USA:n ex-presidentti Bill Clintonin taskussa. "Jäseniä on tarkoitus ottaa vain reilut 200", paljastaa kentän ja sen omistavan CityWest hotellin golftoimintojen markkinoinnista vastaava Jonathan Kyle. Sekin jäsenmäärä toki riittää pitämään yllä kentän hoitokulut, sillä vuotuinen kausimaksu on 4000 euroa. "Parasta tässä yhdistelmässä on kuitenkin se, että vieraat ovat enemmän kuin tervetulleita", vakuuttaa Jonathan. PGA Irelandin greenfee on 160 euroa ja viikonloppuisin 175 euroa. Huh Huh. Tämän "Once in a lifetime"-kentän greenfeen hintaa ei voi kuitenkaan pitää aivan kohtuuttomana, jos sitä vertaa esimerkiksi kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan K-Clubin 257 euron pelimaksuun. Vierailun täällä tekee kuitenkin entistä houkuttelevammaksi Irlannin matkailutoimiston alueen turismista vastaavan East Coast & Midlands'n sekä alueen kolmen huippukentän yhdessä kehittämä Golfpassi.

www.palmerstownhouse.com
www.matkaresepti.fi



Teksti: Ilkka Varmavuo
Kuvat: Juha Taskinen & PGA National
Caddie Magazine 4-5/2005